muuttopuuhia

Viime syyskuussa kun muutin totesin, että en kyllä halua pitkään aikaan muuttaa sen verran sähellystä oli. Mutta mites kävikään. Tasan viikon päästä ois taas muuttopäivä sekä kauan kauan odotettu keikka. Mulla on ollu joka päivä jotain. Jo kaks kertaa ehditty käydä ikeassa tällä viikolla. Nyt on kaikki pienet hässäkät lamppua lukuunottamatta ostettu. Poikaystävän kanssa ollaan päässy yhteisymmärrykseen keittiön pöydästä ja mä saan kuin saankin pienen meikkipöydän meidän pikkuasuntoon. Kaikki alkaa olla mallillaan. Vielä pitäs irtisanoo mun huone ja yrittää myydää kalusteita, mutta mulla on heinäkuuhun asti aikaa onneks.
Tää pääsiäinen on vähän erilainen kuin edelliset. Vietän nimittäin pääsiäistä kahdessa kodissa kahdessa maassa. Tänään on käyty poikaystävän isän luona kahvilla ja äidin luona ruokailtu yhdessä isoäidin ja muun perheen kanssa. Huomenna lähtee lento kohti Helsinkiä ja Suomea, jossa viivynkin viitisien päivää ennen kun on aika tulla kotiin pyykkäämään, pakkaamaan ja siivomaan.. Mutta ensi viikko on täynnä kivaa ohjelmaa, joten innolla odotan!

paita - eBay // housut - JC // vyö - HM // kengät - skopunkten // koru - ur&pen

Örebro

Lähdettiin perjantaina iltapäivästä kohti Örebrota. Örebro sjaitsee kahden tunnin junamatkan päästä Tukholmata, vähän viistosti alaspäin keskelle maata. Mä olin koko aamun ihan täpinöissäni enk meinannu pysyä aloillani, joten oli ihanaa, kun kello löi yksi ja mä pääsin vihdoin keskustaan. Kävin hakemassa vähän matka evästä junaan ja sitten olikin aika metsästää oikee junalaituri. Mä olin paniikissa pakannut jopa mun passin mukaan ,koska täällä junaliput on henkilökohtasia ja lipun kanssa täytys näyttää henkkarit ja mun henkilökortti on siis kuoletettu, joten sitä saa aina jännittää. Kummallakaan matkalla ei tosin kysytty henkkareita siten kuitenkaa.
Meidän hotelli (clarion hotel borgen) sijaitsi aika lähellä juna-asemaa, joka oli plussaa. Saatiin vähän parempi huone, josta meillä oli näkymät suoraan joelle ja linnaan. Aivan ihana hotelli niin issä- kuin ulkopuolltakin. Ihan kuin oisi itsekin linnassa asunut! Tähän hotellin hintaan kuului aamupalan lisäks iltapäiväteet herkkuineen ja päivällinen. Perjantaina käytiin vähän kävelemässä keskustassa ennen kuin palattiin hotellille syömään. Vaikka perjantaina ruuaksi oli lihaa, jota en syö, teki kokki mulle oman kasvisannoksen, joten mäkin sain massun täyteen.
Lauantaina alotettiin rauhallisesti aamu. Aamupalan jälkeen otettiin pikku päikkärit ennen kun suunnattiin kaupungille lounastamaan. 

Iltapäivällä käytiin Örebron linnassa, jossa oli opastettu kierros. Itseä harmitti, että kierros oli tosi lyhyt eikä sitten enempää linnasta nähnytkään. Mähän rakastan linoja ja historiaa, joten olisin halunnut nähdä ja kuulla enemmän. Kierroksen jälkeen yritettiin napsia vähän asukuvia, mutta päädyttiin aika nopeasti hotelille teelle kylmän tuulen takia. Kahvittelun jälken käytiin tutkimassa hotellin kuntosalia. Löydettiin pingispöytäkin sieltä, joten viivyttiin siellä tovi.
Illalla käytiin yksillä läheisessä pubissa ja nautiskeltiin viinilasin kera päivällisestä hotellilla taas. Olin nukkunu tosi huonosti koko viikon, joten päivällisen jälkeen katsottiin Ruotsin tähtien tähteä ja simahdettiin samantien.

Sunnuntaina olikin sitten aika chekata ulos hotellilta. Meidän juna lähti vasta kolmen maissa, joten lähdettiin seikkailemaan wadköpingiin, joka oli siis Örebron vanhaa kaupunkia. Ulkona oli aivan mieletön sää ja koko keskuspuisto oli kirjaimellisesti täynnä pokemon go pelaajia. Täytyy myötää, että oltiin mekin ladattu taas pokemon got puhelimeen edellisiltana, joten oltiin mekin osa tätä porukkaa haha. Örebro oli kyllä tosi kaunis kaupunki ja aivan varmasti joskus menen sinne uudelleen. Suuniteltiin jo, että muutetaan Örebrohon sitten kun ollaan vanhoja.

 

kohti hyviä tuulia

Huokasin tässä viime viikolla, että nyt on vihdoin se kansalaisuus, mutta että tästä se koti puuttus. Tää on ihan hullua. Me k'ytiin kolmessa asuntonäytössä poikaystävän kanssa viime viikolla, koska hän oli sioilla 5 ja 6 asuntoihin. Täällä on siis kova pula asuntoihi ja saat jonottaa keskimäärin sen 10 vuotta ennen kun sulla edes on pieni mahollisuus saada vuokra-asunto.. No asunnot oli vastarempattuja kaksi kolmesta tosi tilavia avoimia yksiöitä, vaan vuokra oli tosi korkea nuorelle yksin elävälle aikuiselle. Ne oli niin makeita, ettei me ees oikee uskottu mahollisuutee saada toista. Mutta tässä tänään selvis, että vuokranantaja hyväksyi poikaystävän ja se tarkottaa sitä, että me voidaa muuttaa yhtee tässä parin viikon pästä. ihan hullua!  Tässä tietenkin yksi mutta.. Kirjoilla siellä saa vuokranantajan mukaan asua vain yksi, että mä saan olla kirjoilla poikaystävän mummon tai vanhempien luona, mutta ei se haittaa kyllä seki ratkee!
Perjantaina tosiaan lähetään meidän weekend reissulle Örebroohon! Ootan niin tätä matkaa. Ollaan varattu tosi kiva hotelli ja koko kaupunki vaikuttaa nii kivalta ja nätiltä. Mutta saatte enemmän postausta ja kuvia siitä ens kerralla!

Epäonnistunut

Blogin hiljaiselolle on ollut syy, jota mä en oo ollu valmis avaamaan. Nyt tuntuu, että pakko saada ulos jotain myös suomeksi. Maailmassa ei vaan ole mitään tunnetta, joka on pahempi kuin epäonnistuminen. Mä oon joutunut lopettamaan kokonaan opiskelut oman terveyden takia. Nyt kun katson taakseni syksyyn, on ihme, että ylipäätänsä sain edes ne pisteet kasaan mitä sain.
Tunsin ylpeyttä, kun pystyin sanomaan, että opiskelen Tukholman yliopistossa. Syksyllä pääsin opiskelemaan jotain mikä oikeasti kiinostaa ja joka on ihan parasta, historia. Silti kaikki meni penkin alle. Alussa kaikki tuntui täydelliseltä. Kolmannen hylätyn jälkeen aattelin vaan olevani laiska, siksi nyt ei onnistu. Lopulta asiat kärjisty siihen, että romahdin seminaareilla, en enää pystynyt ottamaan kontaktia mun mukaviin kurssikavereihin ja koko koulu alkoi tuntumaan pakkopullalta. Paniikkikohtauksiltakaan en pystynyt edes kotona välttymään. Eräs suuri ruotsalainen tubettaja sai mut ymmärtämään enemmän. Kuuntelin hänen kirjansa hänen matkastaan mielenterveysognelmista ja kuinka hän nykyään on itsevarma positiivinen tubettaja, jonka ytkanava on yksi Ruotsin isoimpia. Aloin miettimään, mistä mun uniongelmat ja alakuloisuus johtuu ja miksi se vaan pahenee. Joulukuussa päätin, että nyt saa riittää. Tammikuussa ramppasin terveyskeskuksessa, missä mulle aluksi yritettiin vain tunkea lääkkeitä, johon kerta toisensa jälkeen kieltäydyin. Viime viikolla tapasin ekaa kertaa elämässäni psykologin. Nyt haluan vain kerätä voimani takaisin, saada elämän raiteelle ja päästä töihin ja elämään elämää.
Tää jatkuva stressi asunnosta ja rahasta raasaa mua. Mulla on niskassa jatkuva pelko, etten saa asua tässä enää, koska en oo saanu rittävästi pisteitä. M jäisin kodittomaksi. Mä en pysty asumaan mulle vieraitten ihmisten kanssa ja jakamaan asunnon. Mä en voi hyvin sellasesta. Täällä jaan vain keittiön, joka on fine, mutta täällä ei saa omaa ruahaa. Seinät on ohuet, kuulen kaiken mitä korridorissa tapahtuu. En pysty nukahtamaan moneen tuntiin, koska juuri kun oon rauhottunut, joka avaa oven keittiöön ja se menee kova äänisesti kiinni. Stressaanun ihan älyttömästi tällaisista pienistä äänistä. Mulla on huono tuuri, kun asun keittiön vieressä. Seinän läpi kuulee, jos joku paiskaa kaapin kii tai vaikka silppuaa sipulia.. Tykkän hirveesti mun kaikista naapureista ne on ihan supermukavia, mutta nykyään välttälen niitä viimeiseen asti. Mua ahdistaa ajatuskin keittiöön menemisestä.
Jos jotain hyvää nyt on, niin poikaystävällä on kolme asuntonäyttöä ensi viikon puolella joihin ollaan menossa, koska muuten ei voi asuntoa saada. Ollaan sijalla kolme jonossa nyt, joka tarkoittaa, että jos ne kaksi muuta sanoo ei, saa poikaystvä asunnon ja me päästään muuttamaan yhteen eikä tarvis murehtia asunnosta ja poikaystävän ei tarvis enää asua kotona äidin helmoissa. Asunto ei sijaitse aivan keskustan tuntumassa, mutta mä tykkään Lidingö saaresta tosi paljon, joten mua se ei haittais, koska siellä on niin paljon metsää ja merta, jota mä kaipaan täällä teollisuusalueella. Mutta en uskalla todellakaan toivoa mitään, miksi meidän tuurilla tapahtuis mitään hyvää.. Mutta on tosi kiva päästä kattomaan kämppää ja näkemään vähän minkä kokoisia ne reilun 30 neliömetrin yksiöt on. Me ollaan kestetty niin paljon paskaa, kaikki leukemiasta mun romahtamiseen, että vois jo olla sitä meiltä, että nyt ois jo meidän aika.
Oon myös saanut tehtyä jotain, mikä on ollut haaveissa. Viime kuussa mä nimittäin lähetin kansalaisuushakemuksen ja nyt toivotaan, että täytin sen oikein ja mulla on ruotsin kansalaisuus parin kuukauden sisään! Ainoa miinus, että jouduin lähettämään passini sinne, joka tarkoittaa sitä, etten pääse pikavisiitille Suomeen ,nyt kun sitä aikaa oikeesti olisi..