Iloisin askelin kohti tulevaa

Tänään on ollut mun Ruotsin historian paras päivä! Aamulla oli aikainen herätys, vaikka lomalla olenkin. Mulla oli nimittäin tapaaminen mun tulevaan työpaikkaan. Mä odotin jotain työhaastattelun kaltasta, mutta se nainen aloitti heti suoraan kertomalla, miten systeemit toimii ja miten toimitaan. Sitten kysy perus onko allergioita tai sairauksia ym. Ja lopuksi kysy mun palkkatoivetta. Olin ihan että öö ai mikä palkkatoive? Mikä on se perus? :D No joku kymppi tunnilta siitä tulee, vaikkei mulla mitään koulutusta tai mitään oo. Nyt pitäis vaa parin vuoden takainen suositus lastenhoidosta lähettää sinne niin ne ottaa yhteyttä ja selvii kaikki tarkemmin! Eli kesätöitä on ja jos niiiin huono tuuri käy, etten pääsis yliopistoon (mitä en jaksa uskoa) niin tulevaisuus on turvattu ainakin työpaikalla.

Mä näin Oonaa samalla nopeesti ja yritettiin keskustasta ettiä yhtä kauppaa, koska haluan yhteen harrastekauppaan ostamaan mun kaverin yllätystä. No siinä tiellä oli joku remppa, ettei sinne kauppaa mistää edes pääse.. Mutta mulla luultavasti kohta on täällä tili (nordea kuulema nyt saanut jonkun lapun nimittäin) ja sitten voin tilata yhen täydellisen jutun mun kaverille! Eli siis hyvää kannattaa odottaa :) Tänään siis ollut kaikin puolin hyvä päivä ja perhekin tuli just kotiin niin ollaan kaikki rauhassa täällä kasassa! Koira on ainakin iloinen :D

Hässelby strandissa oli upeat maisemat

Kevättä rinnassa

Ensimmäinen yö oli katastorfi. Muistin jo viime kerrasta, että tämä koira on erittäin levoton, kun hänen ihmiset ovat poissa. Niinhän se tällä kertaakin meni. Päivä meni meillä hyvin. Mä kävin kaupassa hankkimassa kaikkea tarvittavaa valmiiksi, jotta sunnuntaina sain pitää kokonaan kotipäivän. Tiesin jo valmiiksi, etten tule nukkumaan ensimmäistä yötä. Koira herätti melkein joka tunti ja päästinkin sen varmaan neljästi yön aikana ulos.. Koko viikko on tullut nukuttua huonosti ja on ollut tosi kuollu olo. Sunnuntai oli ihan kuin krapula päivä ilman krapulaa. Nukuttiin iltapäivällä koiran kanssa päiväunet, mutten saanut kunnolla nukuttua, koska ulkona oli kamala myrskytuuli. Eli lyhyesti sanottuna koko sunnuntai meni koomaillen kotona rennosti.

Mä sain paketin tällä viikolla. Täti oli tuonut mulle vaatteita Suomessa käydessään ja nyt äiti lähetti ne mulle. Sen lisäksi sain vihdoin mun valokuvat, jotka oon aina unohtanut ottaa Suomesta mukaan. Enimmäkseenhän siellä on kuvia siskosta <3 Mutta rakastuin totaalisesti raidalliseen shoulders off paitaan. En aikasemmin oo ollu mikään raitojen ylin ystävä, mutta tästä tykkään kovasti! Ja vihdoinkin pääsin käyttämään taas viime syksynä ostettua hattua. Mites te, ootteko yhtään päähine-tyyppejä? Leikin vähän mun kameralla ja itselaukaisimella, jotta sain teille vähän asukuvia. Eka kuva otettu, kun aurinko paistoi, mutten saanut kunnollisia kuvia, joten muut ovat pilviseltä ajalta :D

Hattu - HM / paita - tädin vanha / hame - HM / kengät - skopunkten

Kuinka voisikaan ymmärtää

Me saatiin hostäidin kanssa puhuttua kaikesta ja puhistettua ilmaa yksi ilta. Kävi ilmi, että me molemmat ollaan väärinymmärretty toisiamme. Sen takia ilmapiirikin on ollut vähän kireä ja outo. Kuten oon aikasemmin todennu, että oon oppinu valtavasti itsestäni täällä niin en ole tajunnut, että olen rakentanut tosi vahvan suojamuurin itseni ympärille ja sulkeutunut omaan maailmaani. Kaiken jälkeen hostäiti halas ja sano, että hänhän on tämmöinen varamamma ja tottakai mua auttaa ja että voi aina tulla puhumaan. Mä yritän olla koko ajan avoimempi, mutta on vaan vaikee luottaa uusiin ihmisiin menneisyydessä tapahtuvien asioiden takia.. Ja kuinka erilaiset ihmiset voivatkaan ymmärtää samaa tekstiä aivan eri tavalla?

Mä en oo nukkunu kovin hyvin tän flunssan takia, joka onneks on jo paranemaan päi, joten taas on aivan kuollu olo, eikä tunnu yhtään keväältä. Toisaalta kyllä jaksan huomattavasti paremmin nyt kun on kevät. Nythän alkoi pääsiäisloma ja mä jään tänne taas viitisen päivää koira- ja talovahdiks, jota oikeestaan odotankin. Saa vaan olla ja levätä. Me varmaan vaan nukutaan ja ulkoillaan koiran kanssa :D Ja onneksi Oona tulee pelastamaan mut yksinäisyydeltä ja apua maanantaina vihdoinkin yliopistoon haku!

 Mun pitää vielä lisätä tähän, että kun kirjotan, että mulla on paljon töitä jatkuvasti niin se tarkoittaa lähinnä sitä, että olen jatkuvasti valmiudessa täällä talossa. Eli en ole vapaalla, en voi vain mennä ulos näkemään kavereita. Eli se on mun työaikaa. Mua ärsyttää, että mun kirjotuksista väännetään ihan jotain muuta kuin mitä se todellisuudessaan on.
Nyt olen avautunut ja avautuminen saa hetkeksi riittää :D

bloggaustauko?

Tää on ollut tosi terapeuttista kirjottaa. Kokemus on ollut tosi kasvattava enkä todellakaan kadu tähn ryhtymistä. Vaikka kaikkihan sen tietää, että lapset imee energiaa ihan sama ootko sisarus, lastenhoitaja tai vanhempi. Tiedän, että eräs henkilö tätä lukee myös. Musta on ollu hienoo sekin täällä, että vaikka lapset osaa olal tosi vaikeita ja oikuttelevia, niin ei ne koskaan sitä pahaa oo muhun suunnanut. Ei mua ole haukuttu tai lyöty. Mä yritän aina parhaani riitatilanteissakin kuunnella kaikkia osapuolia ja keskustella asiasta ja sanoa, mikä on väärin (lyöminen ym.). En voi enää avoimesti kirjoittaa. Haluan vain sanoa, että vaikka tänne on tullut tosi negatiivista tekstiä, ei se tosielämä niin pahaa ole. Kirjoitan enimmäkseen juuri ärsyytyneenä, koska kirjoittaminen helpottaa ihan tosi paljon. Jos asiat ois tosi hunosti, nii enhän mä täällä olis. Täällä on ollu haastetta eikä elämä oo ollu turhan helppoo ja se on tehnyt mulle tosi hyvää. Oon kasvanu ihmisenä valtavasti. Ja kyllä mä tätä jollain tasolla joskus tuun kaipaamaanki. JA vaikka au pairius ei oo ruusuilla tanssimista, ja mulla oli alussa tosi vaikeeta sopeutua, niin suosittelen sitli koko sydämmellä kaikille, jooita se vähääkään kiinnostaa! :)
Tää tästä. Sinä, arvoisa L, älä huoli kaikki on täällä hyvin. Ei tarviste raportoida kaikkea. Nää on vaan mun sen hetkisiä tuntemuksia, kun on vaan pakko saada tunteet ulos. Asiat on meillä hyvin kaikkien osapuolien kesken. Väärinymmärryksiä on tapahtunut kaikkien kesken. Mutta nyt on asiat on selvitetty ja asiat on nyt paremmin kuin koskaan aikasemmin.

Tässä siis syy, jos tämä blogini hetkeksi hiljenee taikka jollai tavalla muuttuu.

Ps. Iloisiakin uutisia tänään. Mä pääsin kai työhaastatteluun :)

Sekalaista höpöttelyä

 Sunnuntai oli pahin päivä pitkään aikaa. Olo ei ollut yhtään sen parempi kuin lauantainakaan. Makasin vaan sohvalla ja tein pakolliset jutut eli ruokin lapset. Jotenki alko ottaa päähän, kun lauantai-iltana hostäiti kysy miten oli menny. Sanoin, et tunsin itteni kipeeks, mutta hyvin ollaa pärjätty. Hän selitti kurssistaan ja iloisesti lapsille tokas, että heidän pitäis olla kiltisti, jotta mä jaksan heidän kanssaan, kun hän on maksanut jo kurssin. Minkäänlaista apua en saanut, vaan jouduin 10 tuntia pärjäämään koiran ja viiden lapsen kanssa heikossa hapessa. Pelkästään viiden askeleen ottaminen sai mut hengästymään. Viimesen tunnin aikana alkoi ottaa sen verran päähän lasten huuto (kukaahan ei kipeänä kestä jatkuvaa meteliä), joten oli pakko lievittää hermoja äidille soittaen. Ja saanko mä tästä viikonlopusta yhtään mitään extraa?

Tytöt syö joka iltapäivä hedelmän ja jogurttia muromyslin kera. Sehän on hyvä välipala. Tosin toisinaan halutaan vielä leipääkin, vaikka äiti kieltää leivän välipalana tytöiltä. Tänään toinen oli syönyt ja kinusi leipää. Äiti kielsi, koska kohta syötäisiin. Siitä alkoi minä tahdon leipää minä otan leipää. Äiti kielsi edelleen, mutta kun alko tasajalkaa hyppimällä vaatia niin tottakai annetaan sitten periksi. Oi miksi? Opetetaan, että lapset saa kaiken raivoomalla. Toine tytöistä yritti multa kinua toista leipää monen monta kertaa. Mun vastaus oli aina sama. Ei, kohta on ruokaa nyt ei enää oteta lisää välipalaa. Ei auttanut vaikka kuinka mutristi huulia ja oli suuttuneen näköinen. Ei on ei ja piste. Ei voi olla niin vaikeeta pitäytyä siinä kiellossa..

Mua ketutttaa tää flunssa, kun en saa nukutuksi, kun happi ei kulje. Kohtalontovereita? Miten saan nenän tukkoisuuden poistettua kotikonstein, muutakun valkosipulilla? 
Mä turhauduin taas kunnolla eilen. Oon varmaan kolmisen tuntia ettinyt sivuja, joiden kautta löytäis kesätöitä. Ja kun semmonen löytyy ja löytää paikan, johon  voisi jopa hakea niin vaaditaanki alan koulutus ja/tai x määrä kokemusta. Miten työnantajat voi vaatia parikymppistä työntekijää 15 vuoden kokemuksella? Hello wake up! Me rakennetaan maata aj tulevaisuutta, mutta mites se meiän tulevaisuus, kun ei edes anneta mahdollisuutta?? Lähetin tänään taas toiseen vanhustenhoitopaikkaan kesätyöhakemusta, kun edellisestä en kuullut mitään, vaikka väitettiin ottavan yhteyttä viime viikolla.. Voi kun joku ees tarvis tiskaajan, mutta niitäkään ei löydy. Ei täälläkään taida olla etua kaksikielisyydestä.. Luovuttaa kun niin tekis mieli, muttakun se ei kuulu mun luonteeseen!

flunssan kirous

Pitkä työputki kostautui. Arvatkaa kuka on taas kipeänä? Jep minä, ei ollut vaikea arvata. Mun fiilikset ei tästä viikonlopusta ole kovin hyvät. Kipeenä lasten kanssa 10 tuntia.. Aamu meni ihan hyvin. Mä nousin puoli kahdeksalta ja tulin yläkertaan kun hostäiti lähti. Tytöt oli just heränneet. Pelattiin hassuja pelejä ipadeilla ennen aamupalaa. Päivällä käytiin lyhyellä kävelyllä potkulautaillen ja vielä nopeasti koiraa pissittämään. Sen jälkeen mä sain myös syötyä aamupalaa, jonka jälkeen loppupäivä meni oikeastaan sohvalla makoillessa, kun olo pahentui. Onneksi lapset on ollut suht kilttejä ja hyvällä tuulella. Naapurinpoika oli meillä leikkimässä, joten mä sain löhötä rauhassa. Dramaqueen ollut tietenkin vauhissa ja tirautellut parit kyyneleet, mutta kaikilta tappeluilta ollaan vältytty! Ja lopulta vanhin poika oli mun apuna esimerkillisenä isoveljenä. Ja hostäiti tuli ajoissa, oikeestaan etuajassa, kotiin.
Katotaan miten huomisesta selvitään. Toivottavasti lapset nukkuu hyvin ja on iloisia ja pirteitä huomenna. Ja toivottavasti olo ei nyt parannu.. Onneksi viikon päästä alkaa viikonloma, jolloin ehtii nauttimaan ja lepäämään oikein kunnolla! Ja eikö se ollut niin, että suklaa on paras lääke vilustumiseen (veden lisäksi)? ;) Oli pakko eilen kädä ostamassa tuollainen shamppanjapullo suklaineen, tosi hauska idea!

 

Töitä töitä ja lisää töitä

Kuulin, että hostäiti on hakenut hierojakouluun ja että hänellä tulee olemaan kolme viikonlopun kestävää kurssia sen takia. Väitti, että tulen saamaan siitä jotain extraa, mutta tosta naisesta ei koskaan tiedä.. Viime viikonloppuhan meni töiden merkeissä iltaa lukuunottamatta, ja niin myös  tämän viikonloppu siis ihan jopa 10 tuntisia päiviä.. Olen ollut tosi väsynyt stressin takia, kun en ole saanut yhtäkää päivää vapaata, jotta saisin kunnolla levättyä ja tehdä asioita, joista nautin.. Eilen oli pinna todella kireällä, koska olin valmiiksi väsynyt ja olin 22 asti yksin lasten kanssa. Ja tässäkö pitäis jaksaa hymyillä lasten kanssa? Nyt olisin niin hermoloman tarpeessa. Onneksi pääsiäsloma on lomaa, vaikka ekat 4-5 päivää olen täällä koiravahtina ja loppuviikko menee luutavasti metsässä ystävän  luona.
Ja tää pankkijuttu ai, että kun ketuttaa. Otin itse eilen yhteyttä nordeaan, että mikä kestää. Lähetettiin se lappu 9 viikkoa sitten, jotta ne vain vahvistaa mun asiakkuuden nordessa. No tuli viestiä, että voin saada 34 euron hintaisen kirjeen, jolla saan avattua tilin täällä. Seriosly?? No kävin handelsbankenissa tänään hakemassa lapun, jonka nyt lähetän itse uudestaan nordealle ja aion vielä kirjoittaa heille, että nyt hopihopi hoitakaa työnne. Olenhan jo ehtinyt menettää muutaman euron nordean takia, ja mun pitäsi vielä maksaa siitä??

anteeksi kännykkälaatu

Mä menin pankista suoraan eräälle auppari kaverille, joka asuu aika lähellä mua. Oli niin ihana ilta, että käytiin jossain puistossa hänen ja hänen hostlapsen kanssa. Oli niin ihanan virkistävää olla ulkona auringonpaisteessa! Ja se, että puistossa oli kaksi tuollaista ihanaa isoa keinua, ai että! Sinne voisi joku ilta vain mennä keinumaan ja rentoutumaan.

Haastattelu radioon

Nyt mä paljastan tän teillekin. Kuten teille lyhyesti kerroin pari viikkoa taaksepäin, että sain mielenkiintoisen yhteydenoton mun blogin kautta. Muhun otettiin yhteyttä sisu-radiosta, joka on siis suomalaisten radiokanava täällä. Kysyttiin, että olisiko mulla kiinnostusta tehdä juttu musta ja aupairiudesta. No tottakai oli! Tänään tehtiin haastattelu kahvilassa. Heidän sivuilleen tulee ruotsiksi jonkin näköinen artikkeli sekä haastattelu äänite. Eihän sitä tiiä, jos se äänitekin päätyy johonkin radiolähetykseen.. Mutta oli kyllä hauska kokemus. Varsinkin, kun en edes ole koskaan ollut työhaastattelussa, mutta nyt sitten tämmöisessä! :D
Ainiin eilen koin elämäni ensimmäisen täiepisodin! Mä menin tavallisesti tyttöjä vastaan eteiseen ja ihmettelin missä toinen tyttö ja äiti luuraa. Sieltähän ne juoksi melkein pakokauhussa sisälle, täällä on täitä! Näin eilen elämäni ensimmäisen täin, hyi! Jos jotain positiivista tässä, niin täitä ei ollut kamalasti. Eniten oli toisella tytöllä ehkä kymmenkunta aikuista elävää tätitä. Multa ei näkynyt mitään, mutta meidät kaikki pestiin kamalalla täishamppoolla. No onpahan sekin koettu ja toivottavasti ei enää ikinä :D Hostmamma pelkää täitä ja heitti kirjaimellisesti pois kaikki lasten peitot ja tyynyt ja kävi ostamassa uudet. Jotenkin ihan koominen päivä! Mutta nyt on talo ja lapset täipuhtaita!

 

Hulvaton ilta

Tiedättekö sen tunteen, kun on älyttömän stressaantunut ja tuntuu, että pitää vaan saada pää nollattua jotta voi taas hengittää? Se tunne mulla oli lauantaina. Olin lasten kanssa sen kolmisen tuntia iltapäivällä eikä me sen kummosempia tehtykään. Mä yritin vähän etsi mahdollisia kesätyöpaikkoja, mutta se tuntuu mahdottomalta tehtävältä, kun ei ole koulutusta tai kokemusta. Kaiken huipuksi en saanut ladattua mun kontantkorttia eli mun prepaidliittymää. Rahat lähti tililtä, mutta mulle ei tullut mitään. Mua otti niin päähän kaikki, mutta onneksi tilanne vähän rauhottui kun näin Oonaa illalla keskustassa. Valitettavasti meijän kantapaikka oli ihan täys, joten suunnnattiin sitten nopeasti maxiin syömään. Keskustasta myös bongattiin joku ryhmä, joka hakkaa maahanmuuttajia. En tiiä millä nimellä heitä kutsutaan, jokin partio kai, mutta onhan toi tosi surullista, että tollasia ihmisiä on..

Me suunnattiin yhteen mukavaan pubiin keskustassa Oonan kanssa. Juotiin lasilliset ja juteltiin niitä näitä. Bongasin jossai vaiheessä neljänhengen seurueen. Jossai vaiheessa muutama heistä tuli puhumaa meille ja vietettiinkin ilta heidän kanssa. Yksi niistä herroista muistutti ihan Bastu Jarmoa (jos sitä sketsiä olette katsoneet) varsinkin, kun hän imitoi suomenruotsia. Oli kyllä hauska suunittelematon ilta. Me päädyttiin jopa k-23 baariin, jonne päästiin sisään??  Mä päädyin johonkin ihan etelä-Tukholmaan ja oli hauska vähän seikkailla tänä aamuna. Vaikka turhaan kiirehdin kotiin, kun ei mun apua tänään tarvittukaan..

Askel kohti tulevaa

Turhautumisesta turhautuneena mä päätin tehdä to do-listan asioista, jotka mua stressaa, mutta joita mun pitää alkaa hoitamaan. Jotenkin pahin stressi helpotti, kun sai asiat kirjattua ylös. Nyt sitten vaan toteuttelemaan niitä.. Täytyy hoitaa pankkiasia kuntoon, hakea kesätöitä, hakea kouluun, ottaa selvää maistraatissa nimenvaihdosta jne.
Tänä viikonloppuna mulla on tosi huono tuuri. Hostäiti on poissa koko viikonlopun ja pojilla on jalkapallo ottelu ja salibandy cup. Hostpappa onneksi tulee viikonlopuksi, mutta mua tarvitaan silti molempina iltapäivinä.. En ehi kaupungille shoppailemaan yhtään, mutta lauantaina mennään Oonan kanssa syömään ja johonkin pubiin parille. Muuten viikonloppu kuluu pyykinpesun ja lasten parissa. Ja niin kesätyönhaussa myös. Lähetin tänään ensimmäisen hakemuksen täällä Ruotsissa! Sain melkein heti sähköpostin, jossa kiitettiin kiinnostuksesta ja että palataan ensi viikolla. Mitälie se sitten tarkoittaakin.. Mutta nyt on otettu askel kohti tulevaisuutta! Musta on vaan äärimmäisen vaikeeta edes löytää paikkaa, johon hakea ilman minkäänlaista koulutusta. Tällä tavallako rangaistaan siitä, että kovasti uurastaa lukiossa?

 

Turhautuminen

Taas kaikki vaan turhaututtaa.Elämä junnaa paikalla kirjaimellisesti kaikessa ja mun pää ei kestä jatkuvasti samanlaisia päiviä, viikkoja. Mä haluan tehdä asioita. Jotenkin odotan ihan hirvesäti, että nää 15 viimestä viikkoa menis ihan hurjaa vauhtia! Toisaalta kohtahan se stressi vasta alkaakin ja toivois, että aika menis hitaammin.. Mun pitäis jo alkaa hankkia kesätöitä, mutta oon löytänyt vasta yhden vaihtoehdon. Ens kuussa mun pitäis alkaa ettiä huonetta vuokrattavaks, jotta ehdin semmoisen ajoissa löytää. Mun pitäis käydä handelsbankenissa kysymässä, mitä me nordean kanssa voidaan vielä tehdä, että saan avattua sen tilin. 2 kuukautta sitten mä kerroin teille, että kävin vihdoin pankissa, josta lähetettiin joka lappu nordealla, joka niitten piti lähettää takas, jotta saan avattua tilin ym. No mitään ei oo vieläkään kuulunut... En ymmärrä mikä nordealla on mua vastaan, kun aiheuttaa vain ongelmia ja ennen kaikkie lisää turhaa stressiä!
Mutta täällä on ollut ihana sää. Kevät on ihan selvästi tulli! Jopa 6-8 astetta ollu auringon paisteessa. Mä niin rakastan kevättä! Saan tosi paljon energiaa auringosta ja välillä hyppelenkin täällä kuin duracell pupu :D

 

Viikonloppu perheen kanssa

Perjantaina odotin malttamattomana lentokoneen laskeutumista. Meidän epäonneksemme finnair oli hieman myöhässä, jota en edes heti tiennyt. Istuin ja odotin malttamattomana taksin saapumista pihalle. Kyllähän se sieltä lopulta onneksi tuli! Pikkusisko ei ollut paljoa kasvanut sitten viime näkemän. Samanlainen söpö pikkuinen höpöttäjä sieltä ilmestyi <3
Näytin nopeasti taloa ja alettiin melkein heti valmistautumaan kaupunkiin lähtöön. Äiti pääsi ensimmäistä kertoo matkustamaan roslagsbanalla ja tunnelbanalla :D Keskustassa suunnattiin heti syömään Maxiin. Pitäähän sitä kokeilla jotain ruotsalaista ;) paljon muuta ei ehdittykään tekemään, kun hostäiti muistutti illan zumbasta ja saatiin kiirehtiä takaisin talolle.. Saatiin hieman leikkiä hisseillä t-centralissa. Mutta ehdittiin ajoissa talolle ja tytöt tapasi ensimmäistä kertaa kunnolla mun äidin ja siskon. Illalla, kun tytöillä alkoi olla tylsää, laitoin leffan pyörimään ja tulin höpöttämään äitin kanssa hetken. Perjantai-ilta oli mukavan rento äitin kanssa <3

Lauantaina aamupäivällä tuli pojat ja hostpappakin kotiin. Äiti sai tavata koko mun perheen. Muuten vietettiinkin koko päivä keskustassa. Ihan ensimmäisenä käytiin tottakai frozen yogurtilla, koska se vaan on ihan parasta, suosittelen. Sitten kiereltiin vähän ostamassa vaatteita siskolle ja kierrettiin muutama turisti kauppa. Mä sain ihanasta karkkikaupasta vihdoinkin herkkuja, joita olin viimeksi maistanut 6-vuotiaana, nostalgiaa! Ehdittiin jopa moikkaamaan Oonaa nopeasti. Lopulta me lähettiin syömään mun kantapaikkaan. Kokeilin kasvispastaa ja tilaan sitä varmasti myös jatkossa. Oli nimittäin tosi hyvää, mutta aivan jäätävän kokoinen annos :D Sisko istu syöttötuolissa ja "flirttaili" kaikille meidän ympärillä :D Taidettiin ainakin piristää meidän tarjoilijan iltaa!

Tänään ei enää ehditty kaupungille, joten tyydyttiin kattomaan hevosia ja käytiin läheisessä puistossa. Sää ei ollut meidän puolella tänä viikonloppuna, mutta onneksi ei sentään satanut kuin esterin takapuolesta. Vähän oli haikeat fiilikset, kun tiesi, että kohta tulee taxi taas hakemaan ja sitten on lähtö. Oli ihana halia ja touhuta siskon kanssa <3 Kun äiti ja sisko lähti lentokentälle, lähdin mä kävelemään näsbyparkiin uuden auppari tuttavuuden kanssa. Käytiin meren jäälläkin kävelemässä pikkasen (olin jo päivällä käynyt kokeilemassa kestävyyttä äidin kanssa) ja ihmeteltiin sen kestävyyttä. Täällähän ei tosiaan ole ollut kuin pikkasen nollan molemmin puolin asteita, eli ei siis mitään hirmupakkasia. Silti jää on vielä sen verran paksu, että ihmset käyvät sielä luistelemassa. 

Siskon toimesta herätty kuudelta molempina aamuina, joten pikkasen nyt väsyttää. Nyt vähän Suomen fazerin tuliaisia nassuun ja sitten unten maille. Hyvää viikonalkua kaikille :) 

loma vai sairasloma?

Keskiviikkona ei tapahtunu paljon mitään. Iltapäivällä hostäiti sano, ettei hänellä ole enää menoa, joten voin vapaasti mennä minne vain. Harmittelin, että kerrankin oisi vähän vapaata niin olen vilustunut. Ensimmäistä kertaa kerroin olevani kipeä.
Tänä aamuna hän kysyi vointiani ja totesin olevani nuhainen. Oikeastaan olen ollut torstai-illasta kipeä, mutta tiistai-illasta tämä taas pahentui. Alkaa ottaa päähän. Yleensä ensimmäiset päivät on pahimmat ja siitä sitten alkaa helpottaman. No ei näköjään tällä kertaa..
Hostäidillä oli taas joku kokous ja jäin tyttöjen kanssa kahdestaan. Tytöt sai meikata mua ja laittaa kampauksia. Tutustuivat myös mun koruihin ja kynsitarvikkeisiin. Siinä vaiheessa kun alkoi mun sängyn mylläys päätin, että nyt aletaan pelaamaan. Pelattiin lasten monopolia, ja tällä kertaa mulla loppui rahat ensimmäisenä :D Seuraavaks tytöt halus pelata kimbleä (seikkailija Dora versio), mutta draamaqueen ei pitänyt siitä, että pitäisi odottaa että saa 6. Siitä hermostuneena päätti lopettaa pelin ja alkoi kunnon kissatappelu tyttöjen välillä. Siinä vaiheessa olisin halunnu itkeä. Minä kauheessa päänsäryssä draamaqueenien keskellä. Kun pieni raivoaminen ei auttanut, talutin tytöt yläkertaan teeveen ääreen, jossa ne sitten rauhottui. Hostäidilläkään ei mennyt yhtä kauan, kun yleensä, joten sain loppu päivän vain levätä.
Huomenna aamupäivällä saapuu mun tytöt tänne <3 Aion nauttia joka minuutista ja halia ja leikkia rakkaan pienen siskoni kanssa <3 Pitäkää peukkuja, että tää flunssa nyt vihdoin hellittäis!

Asukuvia

Oon aivan rakastunut mun uusinpaan napakoruun ja koska sunnuntaina oli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää, päätin päästää korun näkyviin. En oo koskaan tykänny mun mahasta ja oon aina sitä myös hävenny, enkä vieläkään voi sanoa pitäväni siitä, mutta kyllä muutama kuva oli ihan julkaisukelpoinen :D Musta vaan ei ikinä tulis mallia, kasvokuvat ei ikinä oikein meinaa onnistua. Mutta meillä oli hauskaa näitä kuvatessa, ja muutama hauska epäonnistunut otoskin taltioitiin. Oli jännä yrittää poseerata keskellä katua, kun ihmisiä vilisi ympärillä.

Bandeau - gina tricot

Neule - Kypros

farkut - HM

kengät - citymarket

napakoru - crazy factory