koiravahtina

Mulle sanottiin, että pakastinta saa kaivaa siellä on ruokaa. No katoinpa sinne eilen heti, kun jäin tänne taloon yksin. Mitäs sieltä löytyi; kolmesta laatikosta pelkkää leipää, yhdestä pullaa ja ranskalaispussi. Löyty myös marjoja, kalapuikkoja ja billyn pannupizzaa (=kinkkua en syö). Mulle ei jätetty mitään rahaa ruokaan, vaikka en nyt täällä oo lomailemassa, vaan hoitamassa heidän rakkia. Jääkaapissa oli vähän vihanneksia ja voita ja juustoa.
Eilen kävin nopeasti kaupungilla, koska koira ei pärjää kun maximissaan neljä tuntia yksin (14-vuotias vanhus, joka pissaa allensa). Näin mun molempia suomikavereita, joista toinen sitten tuli tänneki käymään. Tein tonnikalasalaattia ja juteltiin niitä näitä. Lopulta sain idean, että "leikitään" sensity alive -hiekalla. Se on siis hiekkaa, joka toimii kuten muovailuvaha. Siinä me hetki taiteiltiin ihan innoissaan.
Tää päivä on sitten mennyt ihan päin persettä. Kaikki alkoi jo yöllä. Joudun päästämään koiran yöllä kahdelta ja aamuseitsemältä ulos. Stressasin koko yön, että sen pitää päästä ulos, ettei pissaa allensa. Nukuin kerrankin ilman korvatulppia, mutta oli vaikeuksia nukahtaa, kun koira kuorsas. Olen pitkään ollut tosi herkkäuninen, joten pienetkin asiat vaikeuttaaa ja häiritsee mun nukahtamista ja nukkumista. Olin ihan kuollu, kun en ollu saanut nukuttua yöllä. Aamupissan jälkeen yritin nukkua seitsemästä kymmeneen. Tosin koira haukkui yläkerrassa ja oli muutenki vaikeaa nukahtaa. Yritin ottaa vielä päiväunet, mutta ei siitäkään tullut mitään, varsinkaan kun koira haukku tunnin ajan ja hän on kuuro, joten huutaminen ja komentaminen ei auta. Nyt ajattelin viritellä jponkun esteen, ettei koira pääsis yläkertaa, kun ukun, koska sieltä isoista ikkunoista näkee kaiken hyvin, jolloin hän myös haukkuu. Harmittaa, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Olisin kerrankin tavannut vihdoinkin uuden ihmisen, mutta ei tässä zombie-tilassa meinaa jaksa tehdä ruokaakaan, niin ei jaksa edes ulos lähteä katsomaan ketään :/ Ensi yönä nukun korvatulpat korvissa ja jos koira tarvii ulos voivoi josse pissaa allensa niin sitten vaan suihkun kautta ulos!

Suomiloma

Lensin perjantai-iltana vihdoin Suomeen. Se oli täysin yllätys äidille. Saavuttiin isäpuolen kanssa puol kahdentoista aikoihi illalla ja mä vaan tupsahdin eteiseen. Äiti ei edes meinannut aluksi tajuta, että seison siinä! Siskokin oli hetki ennen meidän tuloa herännyt, joten sain nähdä hänet heti <3 Voi sitä hymyilyn ja naurun määrää! Eihän se sisko meinannut malttaa nukahtaa uudestaan yöllä enää.
Viikonlopun nautiskelin vain perheen ja sukulaisten seurasta. Lauantai-iltana oli meidän saunavuoro, joten mentiin äidin kanssa uimaan ja saunaan, taino minähän yksin polskin siellä altaassa, koska äidin mielestä vesi oli liian kylmää :D Sieltä kun päästiin takas kotiin, odottikin meitä eteisessä ja tätini, kummisetäni ja kaksosserkkuni. Siinä meni ilta pälättäessä ja juoruilemassa. Sunnuntaina me käytiin nopeasti mummon luona, jonne myös mun vanhin täti tuli nopeasti kääymään. Sain tädiltä pohjosmaalaisia Ruotsin-lippu karkkeja, mutta ne unohtu nyt Suomeen!
Maanantaina kävin mun kaverin luona katsomassa hänen uutta asuntoa ja viemässä pienen "tuparilahjan". Juteltiin niitä näitä, pelattiin party aliasta ja naurettiin paljon. Oli ihana nähdä piitkästä aikaa, kun ei me muutenkaan usein nähdä. Olin myös suunnitellut yllättäväni erään toisen ystäväni, koska tiesin, että hän on hieman hassu, joten häntä olisi helppo vedättää. Olin viikko ennen tuloani sanonut, että hänen täytyy olla vapaalla töiden jälkeen maanantaina. Hän oli varannut sen kalenteriin ja ihmetteli mitä mulla on mielessä. Sunnuntai-iltana kirjoitin, että tarviin apua hiusvärin löytämisessä, jotta äitini "voisi ostaa" sen mulla valmiiksi. Kaikki meni melkolailla täydestä ja kun hän töiden jälkeen käveli sellon prismaan (, jossa mä odotin hyllyn takana) ja oli ottamassa kuvaa mulle väristä juoksin säikäyttämään hänet. Oli hieman yllättynyt tyttö siinä! :D Ostin samalla prismasta 30 eurolla vähän fazerin suklaata, pandan lakuja ja irtonamuja.. Oltiin molemmat nälkäsiä, joten mentiin meidän perinteen mukaan heseen syömään ja juttelemaan niitä näitä. Oli aivan ihana päivä!
Tiistaina mun oli aika käydä läpi mun vanhoja tavaroita ja vaatteita. Heitin oikein urakalla uffaan vaatteita ja jotain sain tännekin mukaan. Muistin tärkeimmät; pipon, hanskat ja talvitakin! Mun vanhin serkku miehensä kanssa käväisi kanssa nopeasti meillä, joten sain vähän nähdä häntäkin <3 Muuten tiistain oli aika rauhallinen päivä. Illan olin siskoni lapsenvahtina ja me istuttiin lattialla touhuumassa leluilla <3 Lopuksi hän nukahti mun kainaloon, kun olin nukuttamassa häntä.
Keskiviikkona, viimesenä päivänä, käytiin äidin ja siskon kanssa sellossa viime hetken ostoksilla ja syömässä ja nautiskelemassa starbucksissa. Isäpuoli haki meidät sieltä ja lähdettiin ajamaan kohti lentokenttää. Hostäiti ei pystynyt edes hakemaan mua lentokentältä, mutta onneks mun kaveri tuolta metsästä (55km tukholmasta) tuli hakemaan mua ja ajo ihan kotiin asti.

Ps. mua voi seurata snapchatissa beautifulbomb96, päivittelen my storya silloin tällöin :)

 kollaasi puhelinkuvista, mun päivät yhessä kuvassa :D

Suomivisiitti

Koko syksyn on ollut epävarmaa, että meneekö perhe syyslomalla Pariisiin isän luo, jolloin myös mulla on vapaata vaiko aurinkolomalle, jonne tietenkin joudun mukaan. Kuukausi sitten melkein varmistui asia, että Pariisiin he lähtevät. Näin ollen syysloman alussa (viikko 44) minä olen Suomessa, eli tätä postausta lukiessasi olen laskeutunut Suomeen ja matkalla kohtia kotia! <3 Koska jouduin ostamaan liput vain 5 päivää ennen matkaa, liput makso yli 200 euro kaikine lisämaksuineen.. Hieman pettynyt tohon perheeseen, koska heillä on helppo pari päivää ennen matkaa ostaa liput, koska ei todellakaan ole puutetta rahasta. Nyt toivotaan, että joulun liput saan ostettua ajoissa ja ehkä jos joku sukulainen sponsoroisi vähän :D Mutta lisää kuulumisia kuulette, kun palaan Ruotsiin (joka tuntuu ihan hassulta) keskiviikkona! Loppuviikon olen nimittäin yksin talossa koiravahtina, viikon loma tuntuu aivan mahtavalta!

Kysymykset & Vastaukset

Hiemman pettynyt olen, mutta osasin odottaa, ettei kysymyksiä kauheasti tule. EIhän tää mikään kovin suosittu blogi oo :) Mutta kiitos teille kahelle kysymyksistä, joita laitoitte riittävästi tämän postauksen totetuttamiseen! Kysymyksiä ja muita postausideoitahan saa aina vapaasti heittää kommentteihin ^^

Oletko asettanut vuodelle jotakin tavoitteita? Jos olet, niin mitä?
Ei mulla semmosia kauheita tavoitteita oikeestaan oo, yritän nauttia olostani ja olla stressaamatta tulevaisuudesta :) Ehkä aino tavoite tällä hetkellä on, että saisin tutustua mahdollisimman moneen, varsinkin ruotsalaiseen ja kehittyä hieman kielessä.


Parasta au pairina olossa?
Ehkä se, että on oppinut paljon itsenäisemmäks ja aikuisemmaks! Täytyy ottaa vastuuta lapsista ja huolehtia, ettei talo oo sotkunen. Tulevaisuuden kannaltahan tää on vaan hyvä juttu! Ja on hienoa, että tuntemattomat luottaa suhun niin paljon, että jättävät lapset kokonaan sun vastuulle.


Entä inhottavinta?
Ehkä pilalle hemmotellut lapset! Lapset on sulosia ja oon pienestä pitäen ollu lasten kanssa tekemisissä, mutta ekaa kertaa oikeesti hemmoteltujen lasten kanssa.. Ärsyttää, kun et voi puuttua asioihin ja kasvatustapoihin. Oon jo tottunut niin siivoamiseen, että tiskauskin on vain yksi asia muiden joukossa nykyään :D


Lempipaikkasi siellä?
Vanha kaupunki ja laituri tässä merenrannalla! Vanhassa kaupungissa mulla on jo kauheesti muistoja ennestään, jotka aina tulee pintaan, kun kävelen siellä. Lisäks siellä on aina ihana tunnelma! Ja toi laituri on paikka, jossa rauhottua. Meri rauhottaa mua ja on rentouttavaa istuskella ja kuunnella aaltojen liplatusta.

Mitä haluat ehdottomasti kokea tämän vuoden aikana?
Auppari vuoden aikana haluisin käydä muutamassa paikassa, vaikka ehtisin myöhemminkin. Haluun nähdä muutaman nähtävyyden mm. kunikaan linnan (vaikka olen siellä kerran ollut) ja näköala hissin globen areenalla. Mutta muuten mulla ei ainakaan vielä ole mitään must do- listaa :D

 Onko au pairina oleminen ollut rankempaa kuin etukäteen odotit vai ei? Miksi?
 On ja ei. Yllätyin siitä, että miten vähän hommaa loppujen lopuksi on. Odotin rankempia päiviä viiden lapsen kanssa. Ehkä tää on ollu henkisesti rankempaa kuin odotin. En osannut varautua siihen koti-ikävään tai yksinäisyyteen etukäteen!

Mikä asia on ollut kaikkein yllättävintä siellä?
Ehkä se, miten nopeasti kaikkeen tottuu ja miten nopeasti on kotiutunut tänne. Ja se, miten jotkin asiat voi olla niin erilaisia kuin Suomessa!

Onko au pairien helppo saada seuraa sielä?
On mun mielestä, ainakin toisista suomalaisista. Tiesin jo kaks suomiaupparia ennenkuin alotin täällä, koska oon mukana yhdessä au pair ryhmässä facebookissa. Seuran saaminen riippuu tietty omasta aktiivisuudesta kanssa, varsinkin kun kyseessä on ruotsalaiset!

Olisitko halunnut lähemmäs Tukholman keskustas asumaan?
Ehdottomasti! Mua ärsyttää, että bussiin/roslagsbanaan on yli kilometrin matka ja  että siitä vielä menee melkein 40 minuuttia keskustaan. On hankala tutustua ihmisiin, kun ei ehi iltasin käydä keskustassa, koska aika ei riitä. Toisaalta musta on ihana, että luonto on lähellä. Täällä on aivan mahtamat lenkkeilymahdollisuudet.

 Haetko Tukholmaan opiskelemaan vai myös muihin kaupunkeihin? Haetko ollenkaan Suomeen opiskelemaan?
Haen luutavasti vain Tukholmaan opiskelemaan, koska on helpompi opiskella kaupungissa, josta tuntee ihmisiä ja paikkoja. En tule hakemaan opiskelemaan Suomeen, se on ollut jo selvää lukion alusta :)

Vanhaan kaupunkiin käy matkani mun

Lauantaina lähdin jo yhdentoista jälkeen kohti vanhaa kaupunkia. En valitettavasti saanut seuraa kenestäkään, joten lähdin yksin ns. shoppailukierrokselle. On se hassua kuinka ihmiset muuttuvat. Minä en ikinä esimerkiksi olisi lähtenyt yksin kävelemään ja shoppailemaan Helsinkiin ainakaan vuosi sitten tai edes lähimpään kauppakeskukseen yksin. Täällä mulla ei oo mitään ongelmaa lähteä yksin kaupungille. Kävelin pitkin vanhaa kaupunkia tarkoituksena etsiä Ruotsi-nalle siskolleni. Nalleja löytyi vain yksi, joka löytyi kaikista liikkeistä. Lopulta huomasin ison pehmeän lampaan ja sen lopulta sitten ostin. Innostuin ostamaaan myös Tukholma magneetin tädilleni tuliaisiksi tai syntymäpäivälahjaksi tai jotain sekä myös kaverille ns. pieni tuparilahja.  Vielä ei ole tietoa, että koska pääsee nämä lahjat antamaan, mutta toivottavasti pian! Vanha kaupunki on vaarallinen paikka, mikäli hurahtaa ostamaan tuliasia ja muuta Ruotsi-krääsää...
Lauantaina oli aivan ihana ilma ja kamera kulki mukana, mutta enköhän mä unohtanut ottaa kuvia. Kun käytiin suomiaupparin kanssa taas frozen yogurtilla (koska aivan liian hyvää), tajusin, ettei yhtäkää kuvaa tullut otettua! Olin liian keskittynyt nallen etsimiseen, enkä halunnut näyttää turistilta, joka kulkee kamera kaulassa! :D

Nyt on viimeset hetket aikaa heittää kysymyksiä tänne!  Kysymyksiä kehiin mistä vaan, niin saadan toi postaus toteutettua, kiitos :)

Suomen ja Ruotsin eroja

Julkinen liikenne

Hassuinta ja suuri ero täällä on se, että kun odotat bussia pysäkillä, sun ei tarvitse viittoa bussia niinkuin Suomessa. Bussi pysähtyy, jos seisot pysäkillä. Suomessa, jos unohdat viittoa, ajaa bussi ohi. Täällä kanssa ilmotetaan pysäkit, ne lukee ja ne kuulutetaan, joten täällä osaa aina jäädä oikealla pysäkillä. Musta tää systeemi vois tulla Suomeenkin, niin ois helpompi hahmottaa noita pysäkkejä! Täällä kanssa bussit muistuttaa penkeiltään tommosia pitkänmatkanbusseja (ei hsl-lähibusseja), koska penkit on pehmeet ja kaikissa on turvavyö ja käsinoja.

Ruotsissa mun kokemuksen mukaan julkinen liikenne toimii hyvin, junatkaan ei oo juuri koskaan ollut myöhässä. Metroja menee 4-5 minuutin välein päivällä ja metrolinjoja on paljon enemmän kuin Suomessa. Metroon kun menet, joudut maksamaan, jotta pääset porteista sisään ja metrotunneliin/asemaan. Tällä ei noin vain jätetä maksamatta ja kävellä metroon kuten esimerkiksi Helsingissä. Jos haluat mennä pummilla, sun pitää juosta jonkun takana porttien läpi.

Täällä on kauheasti erilaisia junia on roslagsbana (kulkee osittain maalla autoteitten yli), pendeltåg (niinkuin perus vr), saltsjöbana ja sen lisäksi tietenkin vielä ratikka. Tukholmassa ei oikeasti juuri auto tarvii, koska julkinen liikenne toimii tosi hyvin.

portit metroon   google.se

kerjäläiset

Vaikka Suomessa on melko paljon kerjäläisiä, varsinkin Helsingin keskustassa, on täällä huomattavasti enemmän kerjäläisiä kuin Suomessa. Täällä on kunnon keräläisporukoita kadulla, jossa he myös nukkuvat. Monesti kun on baarista tullut mäkkärin kautta kotiin, näkee kerjäläisiä nukkuvan kadulla vilttien alla. Myös varsinkin metrotunneleissa on aina kunnon porukka. He myös tulevat välillä metroihin ja kilistelevät rahakippojaan. Kesäisin he vahtaavat kaikkia muovipulloja, ja saattavat tulla nappaamaan sun tyhjät pullot, vaikka ravintolan terassilta!

kauppa

Täällä kaupassa ei esimerkiksi punnita vihanneksia ja sun muita ite, vaan ne punnitaan kassalla, joten sun ei tarvii muuta kuin poimi hyllystä koriin. Positiivisesti yllätyin, etää kun täälläkin on noita salaattibaareja kaupoissa, että saa ite tehä oman salaatin, ni salaatit ja täytteet on lasiluukun takana, eikä suojana ole vain pientä lasia siinä yläpuolella, kuten esim. Suomen k-marketeissa. On huomattavasti jo hygienisempää. 

Kaupoissa on kyllä ihan parasta pikakassat, jossa voit ite maksaa! Semmosia kuin ikeassakin on. Otat viivakoodit ostoksista, maksat kortilla, otat kuitin ja näytät kuittia niin portit aukee. Itse en oo päässy vielä kokeilemaan muuta kun kaverin kanssa, koska käytän usein vaan käteistä. Käteisestä puheenollen Ruotsissa on kätevät koneet kassalla, josta saat pikkurahat eli kolikot. Kassa antaa sulle setelit takas, mutta koneesta tulee kolikot. Samalla, jos maksat pienillä kolikoilla, laitat ne vaan siihen koneeseen ja se laskee sun puolesta paljonko olet rahaa laittanut! Ite tosin vähän vierastan tota laitetta, mutta se löytyy tyyliin jokaisesta ruokakaupasta.

naapuruus ja ihmiset 

Täällä, missä asun kaikki tuntee toisensa. Naapureiden kanssa ollaan tosi hyvissä väleissä ja oikeasti tunnetaan toisemme. Täällä ei oo mitenkään epätavallista, että pidetään grilli/puutarhajuhlia naapureiden kanssa. Lapset leikkivät kaikkien pihalla, eikä ketään katsota pahasti, jos naapurinlaspi tulee sun pihalle hyppimään trampoliinillä. Meidän naapurit täällä on useasti kesäisin pyytänyt meitä heidän poreammeeseen, aivan huippua! Suomessa ei yleensä olla kovin läheisissä väleissä, sanotaan ehkä heipat ja huomenet, mutta se on siinä. Täällä naapurit juoruilee keskenään ja vahtii toisten taloja/lemmikkejä, jos muut ovat matkalla ja poissa kotoa.

Ihmiset on yleisesti ehkä hieman enemmän ulospäinsuuntautuneita ja ystävällisempiä kuin suomalaiset. Jossain määrin ruotsalaiset on ehkä myös hieman ujoja, mutta esimerkiksi small talk hämmentää mua aina kassalla. En ikinä vastaa mitään, kun en oo varma mitä se just sano, ja kenelle. Suomessa oon tottunut, että sanotaan hinta ja kysytään otetaanko kuitti :D Täällä saatetaan alkaa kyselemään säästä tai ihastelemaan sun ostoksia!

Tämmösiä pieniä eroja oon huomannut, vaikka naapurissa asutaankin! Toivottavasti saitte jostain irti ja ymmärsitte mitä tarkoitin :D

vastuullinen viikko

Vaikka mulla on nyt ollut paaljon enemmän vastuuta ja tekemistä ja oon joutunu heräämään tavallista aikasemmin, on tää viikko ollut ihan huippu. Musta tuntuu, että teki hyvää saada vähän lomaa noista touhukkaista tytöistä. Pojat on ollut tosi rauhallisia tän viikon, ja asiat rullaa hyvin. Ainoo ongelma on ehkä se, että onnistuin hajottamaan pyörän kumin niin, että se pitää vaihtaa.. On kyllä ollu tosi kivaa viettää vähänerilaista ja vastuullista viikkoa kaikin puolin.
Haen joka päivä kahdelta nuorimman pojan koulusta/iltapäiväkerhosta, joten mulla on puoli tuntia enemmän vapaa-aikaa iltapäivisin. Koska mulla oli kerrankin aikaa, käytiin suomikaverin kanssa lounaalla tiistaina. Kiinalais-aasialainen lounasbuffee, joka oli hyvää ja melko halpaa, vain 89kruunu eli noin 9 euroa. Valinnan varaa oli enemmän, mitä mihin oon tottunu ja kaiken kruunas jälkkäribuffee; friteeratut banaanit ja eri jäätelösortit! Meillä oli oikein mukava lounas ja juoruttiin taas niitä näitä. Vaikka piti koko ajan vahtia kelloa, että ehtii ajoissa takasin, oli meillä silti hyvin aikaa. Huomasin kanssa, miten alkaa tottumaan metroihin. Punasen linjan osaan melkein jo ulkoa taino asemat, jotka on ennen keskustaa. Vihreetä linjaaki oon alkanu oppii käyttämään, kun se on vähän enemmän vielä vain ns. keskustansisäinen linja. En oo kertaakaan eksyny tai hypänny väärään metroon!
Eilen sain olla 8 tuntia yksin vastuussa koko talosta. Olihan se aika jännää olla 3-4 tuntia ihan yksin isossa talossa. Kävin kaupassa hakemassa jauhenlihaa, tiskiainetta ja vihanneksia. Mukaan tarttu kyllä myös starbucksin lattea ja muutama energiajuoma (koska olen kehittämässä itselleni pientä energiajuomariippuvuutta).. Hostperheen rahoilla, joten käytin vähän työsuhde-etuja haha. Valitettavasti en löytänyt semmosia keksitikkuja, jolla olisi voinut koristella jäätelöannoksen, mutta onneksi kotoa löytyy vaahtokarkkeja, smartiseja, nonparelleja ja suklaakastiketta. Tänään nimittäin juhlittiin nuorimman pojan 8-vuotissyntymäpäivää, joten tein överijäätelöannoksen! Hyvää oli ja varmasti parempaa kuin peruskakku. Jäätelöannoksen lisäksi tein illan ruuan, ekaa kertaa kokkasin täällä! Jauhelihakastike onnistu hyvin ja kaikki tykkäs ja söin lautaset tyhjiks, joka on melkein ihme!

Katastrofaalinen maanantai

Sain onneksi hostmamman siskon miehen herättämään vanhimman pojan 6.30, joten sain ite herätä samaan aikaan kuin yleensä 7.20, koska muilla pojilla alko koulu vasta yhdeksältä. Mun piti herättää pojat 7.40, mutta nuorin poika oli jo heränny ittekseen. Aamupalakin meni tavallista nopeammin tänä aamuna. Päästiin lähtemään just ajoissa, hoidettiin kaikkia asiat eikä ollut mitään kiirettä. Mun piti pöyräillä nuorimman pojan takana. En saanut mun pyörän lukkoa auki, joten huusin äkkiä tota miestä auttamaan, päästin sitten lähdettyä. Kouluunhan on vainnoin kilometri, joten pyöräiltiin se viidessä minuutissa. Koulun pihalla jäin kattomaan, että poika lukitsee pyöränsä. Siinä sitten poika tajus, että lukko jäi kotiin. Sinne hetki pähkäiltii mites nyt. Päätin ottaa pyörän kotiin ja kattoa löydänkö lukon. Talutin siis pyörän kotiin ja eiköhän naapuri tullu samalla vastaan :D
Löysin jonkun lukon autotallista ja lähdin viemään pyörää koululle (kyllähän mä puolet matkasta pikkupyörällä sitten ajoin, mahto olla huvittava näky). Sain pyörän lukittua, mutta sitten iski seuraava ongelma, mun pyörä. En saanu sitä taaskaan yksin auki, vaikka yritin sitä vääntää siellä 10 minuuttia. No enköhän sitten taluttanut ja raahannut sen kotia. Muuten meni hyvin, mutta just kun piti kääntyä kotipihalle päätti sitten kumi puhjeta. Nyt on takakumissa reikä ja se on tyhjä ja pyörä edelleen lukossa :D Kävin sitten hakemassa pojan potkulaudalla koulusta, niin pääsin vähän nopeammin.

juhlatunnelmaa

Perjantai-iltana käytiin vielä läpi ensi viikon juttuja. Paljon on muistettavaa ja paljon on vastuuta! Lauantaina jouduin jo nousemaan yhdeksältä laittamaan pojille aamupalaa. Olin hieman epävarma kroisanttien suhteen, koska tiesin, että lapset on ronkeleita eikä halua juuri yhtään väriä koirantin pintaan. Taisin onneksi onnistua, sillä kaikki kroisantit oli hävinnyt lautasilta. Ite yritin siinä kahen tunnin ajan ottaa päiväunia, mutten vaan onnistunut nukahtamaan. Puoli kahden aikaan pääsin lähtemään lataamaan korttia ja menemään keskustaan. Näin taas suomiaupparia ja käytiin syömässä frozen yogurttia. Se on ihan parasta, kun saa ottaa ihan mitä ite haluaa ja sen  verran kun haluaa. Voisi käydä useamminkin. Keskustasta suunnattiin meidän suomikaverin luo etkoille. Iltapäivä ja ilta tosin meni kahvin ja energiajuoman voimalla :D Mentiin taas samaan baarin, missä oltiin viimeksi ja oli taas hauska ilta. Juttelin yhden mukavan jätkän kanssa, joka sattuu asumaan tosi lähellä mua, joten annoin mun numeron ja toivotaan, että hän laittaa viestiä. 
Tässä pienoisessa krapulassa oli ihana tulla hiljaiseen ja tyhjään taloon. Tosin heti ovesta astuessa sisään huomasi kyllä, että hostäiti ei ole ollut kotona. Takkeja ja sukkia ym. lattialla eikä naulakossa. Pahin oli kun tulin ylös keittiöön, ihan kuin olisi tullut poikamiesboxiin! Aamupalalta astiat oli vielä pöydällä, tiskejä oli ympäri keittiöta, puhtaat astiat odottivat koneessa, josta muutama lautanen otettu, koiralle oli unohdettu antaa vettä, leivät kuivumassa päydällä ja murusia pitkit tasoja. Siinä meni puoli tuntia siivotessa :D Katotaan mitä seuraava viikko tuo tullessaa, ei ole ihan tavallinen viikko!

 

Pysyykö talo pystyssä?

Hostäiti on lähdössä osittaiselle "työmatkalle" Mallikseen ( joku jossai lähel mallorcaa ehkä?) ja tietenki ottaa tytöt mukaanl, koska ne ei osaa nukkuu ilman äitiä. Tavallista lomamatkaa siitä ei saatu, koska Täbyssä ei kukaan saa ottaa vapaata koulusta loman ym. takia (pitkä tarina) ja näitten syysloma on vasta kahen viikon päästä. Äiti työskentelee siellä päivät ja tytöt oleskelee isovanhempien kanssa siellä päivisin. Talo ja kaikki täällä on mun päävastuulla. Muahan tulee auttaa hostäitin siskon mies ekaks ja loppuviikoks lapsten fammo, jonka kanssa ollaani "työskennelty" aikasemmin yhessä, tuttu tyyppi siis. Mun pitää herättää pojat, ainakin nuorimmat, kouluun. Tämä tietää mulle pikkasen aikasemipia aamuja, kun yleensä. Mä ainakin aluks hoidan aamupalan, ja näytän miten täällä hommat hoidetaan. Joudun sitten pyöräillä nuorimman pojan kanssa kouluun, mikä ei oo kauheen ihanaa, kun siihen aikaan on lämpötila pakkasen puolella. Mä myös haen pojat koulusta aina kahden maissa. Vähän jännittää kun en oo pyöräilly melkeen vuoteen juuri mitään.. :D Sitten mun pitää muistaa koira kanssa. Pitää muistaa ruokkia ja päästää tasasin väliajoin ulos ja tietty käydä edes sen kerran pikkulenkillä. Oon siis vastuussa talosta, koiravanhuksesta ja kolmesta onneks aika isosta lapsesta. No eiköhän tää hyvin mee kuitenki, kyseessä on vain yksi viikko. Huomenna tosin joudun hoitamaan aamupalan näille, koska noi menee matkalle ennen kuutta täältä ja hostisä tulee käymää Pariisista joskus yhden aikaan. Illalla sitten kaupungille ja juhlimaan!
Ja mulla oli äsken varmaan the most awkward dinner ever! Yks pojista ja näitte mommo oli valmistanu hienon illalllisen kaikille. Mutta kun alkuruuaks oli kinkkua ja vesimelonisiivuja ja pääruuaks kermaperunoita ja sianlihafileetä ja mähän en juurikaan syö punasta lihaa muutaku naudan jauhenlihaa.. Olin siinä sitten tyylillä "syönpä tässä perunaa" ja toi näitten mommo on hieman hössöttävää sorttia tän syömisen suhteen.. Selviydyin kuitenkin tästäkin koettelemuksesta!

PS. vielä on hyvin aikaa heittää kysymyksiä tänne :)

Siskoni mun

Tasan vuosi sitten musta tuli yllättäen jo isosisko. Pikkusiskolla oli kiire maailmaan ja syntyikin 10 viikkoa etuajassa. Meijän perhe vietti sen 10 viikkoa siitä lastenklinikalla. Muistan, kun tiesin, että sisko hengittää ite, vaikken tiennyt sitä. Muistan kun seuraavana päivänä näin hänet ensimmäistä kertaa. Pieni ihme makasi keskoskaapissa teho-osastolla piipittävien laitteiden joukossa. Vain 1040gramman painoinen sikiön näköinen vauva nukkui kaapin lämmössä. En meinanut uskaltaa koskea häntä. Pieni näytti niin hauraalta. Meni kolme viikkoa ennenkuin sain siskon ensimmäistä kertaa syliin, kenguruhoitoon. Siitä hetkestä lähtien olen tajunnut, että mulla on sisko, maailman ihanin sisko. Lastenklinikalla sai aina "tapella" kuka saa siskon syliin. Mun koko talvi ja varsinkin kevät meni siskon kanssa ja kotona äitiä auttamassa. Joka aamu kun ilmestyin pöllähtäneenä keittiöön, sain siskolta hymyn. En koskaan menettänyt kärsivällisyyttäni siskon kanssa, vaikka olisi huutanut tunnin. Näppärästihän mä osasin käyttää mm. nenämahaletkua. Vaipanvaihtokin meni rutiinilla. Aina ensimmäisenä kotiin tullessa piti päästä moikkaamaan siskoa. Vaikka me tullaan nyt olemaan ehkä aina kaukana toisistamme, uskon ja tiedän, että meistä tulee läheisiä. Mun sisko on mulle yks maailmantärkeimmistä ihmisistä ja tekisin hänen vuokseen vaikka mitä. Ikävä on kova ja tulee aina olemaan, koska rakastan niin paljon meiän pikku taistelijaa<3

Työntäyteinen viikonloppu

Lauantaina mulla oli herätys puoli yhdeksältä. Koska en malttanu mennä ajoissa nukkumaan kostautu se heti aamusta.. Olin yheksästä kolmeen yksin lasten kanssa. Yksi pojista oli jalkapallo-ottelussaan ja tuli kotiin vasta vähän ennen yhtä. Olin aivan koomassa ja kävelin varmaan kuin eläväkuollut zombie. Otinkin pikkupäikkärit sillä aikaa kun nuorimmat pelas wiitä. Samalla nautin myös lauantain karkkipäivän niin sanottuja työsuhde-etuja haha. Sain myös pelata tyttöjen kanssa jonkinnäköistä barbipeliä. Kun hostäiti viimein tuli kotiin, suuntasin heti päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen päätinkin mennä valokuvaamaa. Tavoitteena oli saada syksykuvia, mutta joka paikka on yhä täysin vihreä, joten pitänee kokeilla vähän myöhemmin. Kävin kuvailemassa näsbyparkissa ja näsbyn "linnassa". Linnaa nähnykään, nyt puhutaankin ehkä enemmän kartanosta. Sen historia ylettyy 1300-luvulle, jolloin se olikin vielä Upsalassa. Nykyään se toimii ravintolana, hotellina ja juhlapaikkana. Siellä on aivan ihana ympäristö, enkä ole ehtinyt edes kaikkea vielä tutkia! Muunmuassa kartanon takana on aivan ihana ja kaunis puutarha, johon täytyy vielä ehtiä tutustua! Viihdyin ulkona sen puolitoista tuntia ja sen jälkeen koomailinkin koko illan vain elämään parissa.

Sunnuntaikin oli yhtä koomailua. Olin lasten kanssa 10-18. Välillä kävin huoneessani hengähtämässä. Katsottiin lastenohjelmia nuorimpien kanssa, syötiin itse tehtyä limppua (tai siis lapset), askarreltiin omintakeisia lennokkeja ja muu aika menikin sitten lähinnä sohvalla koomailessa ja tunteja laskiessa, mutta päivä päätty mukavasti pizzaan. Kaiken kaikkiaan melko rauhallinen päivä onneksi. Ainiin, mun tänne saapumisesta on jo tasan kaks kuukautta!

Kysymyksiä voit heittää tänne.

Kysymyspostaus?

Kyselinki jo alussa teiltä postaustoiveita, joita yritin jonkin verran toteutella. Mitäs sanoisitte kysymyspostauksesta? Kysymyksiä saa laittaa ihan kaikesta, mikä ihmetyttää, mitä kiinnostaa tietää. Näin saan paremmin myös kiinni, mikä teitä lukijoita kiinnostaa :) Joten tähän postaukseen saatte heittää kysymyksiä. Mulla ei oo mitään aikarajaa. Vastaan kysymyksiin sitten, kun niitä on tullut ja kun ehdin kuitenkin tässä kuussa! :)

touhu torstai

Nyt tais tähän väsymykseen löytyy syy. Nukun tyyliin aina yli 9 tunnin yöunet ja silti tuntuu, että tarvisin päikkärit ja oon koko päivän väsyny. No ongelmana on se että herään aina viimestää kuuden aikaa (en nyt ala kelloa silloin kattelemaan) ja sitten stressaan herätykseen, 7.20 asti, etten ehi enää nukku tai, että herätys ei herätä. Mulla on aina sama ongelma, kun tiiän, että luvassa on aikanen herätys. Tätä samaa rytmiä on jo jatkunu se melkein kaks kuukautta, luulis, että olis jo tottunu!
 Tää viikko on mennyt aika nopeasti, vaikken viikonloppu innolla odotakaa. Tänään mulla on ollu tosi rauhallinen päivä. Tytöt oli tutustumassa taas uuteen tarhaansa, jossa ne kohta alottaa, ja ne meni sieltä suoraan uimakouluun, joten en nähnyt heitä ennen puolta kuutta. Olin iltapäivän poikien kanssa yksin talossa ja mun ainoo tehtävä oli tyyliin lämmittää niille ruoka, jonka äiti oli aikasemmi käyny hakemassa. No se ruoka ei kyllä oikee maistunu kellekkään, varsinkaan valmislasagne. Torstaista on tullu niin harrastustentäyteinen päivä, ettei hostäiti ehi edes tekemään ruokaa. Tyttöjä en meinanut saada sitä ollenkaan syömään, kun tulivat, mutta eikös kaikki mene korvapuustin voimalla ;)
Sain tänää kanssa postia Suomesta ja Israelista. Suomesta tuli postilta ilmotus, että osoitteenmuutos on tallennettu mitälie. Koko kirje tuli mulle ruotsiks. Eikä mun edes ite tarvinnu mitää tehä. Mun osote oli jo vaihdettu samana päivänä kun sain mun ruotsalaisen henkilötunnuksen! Ja, jos vanhaa osostteeseen jotain menee, ni se menee vaan äidille, eli ei mitään hätää! Sitten sain paksumman kirjeen tädiltä Israelista, nimittäin sain sen vanhan paidan ja vähä israelilaisia karkkeja. Mulla on kummasti tädin vanhoja vaatteita kaapissa, kun ollaan samantyylisiä ja -kokosia haha. Tykkäsin paidasta kauheesti ja aionkin sen ensi viikolla yökerhoon laittaa, sitä odotellessa! 9 pävää vapaapäivään..