tiistai 29. syyskuuta 2015

Pientä säätöä ja pohdiskelua

Maanantai ei mennyt ihan nappiin. Sain heti aamusta kuulla, että mulla on kans koko viikonloppu töitä noin 10-18 eli ns 12 päivän työputki. Ja mitä iltapäivään tulee, no pientä kaaosta. Ensiksi itsetehty stressipallomainen asia hajoaa ja toinen tytöistä on jauhojen peitossa niikuin puolet yläkerrastakin. Tytöt yritti piilottaa jauhot purkkeihi ja kaataa vettä sinne, jotta olis voinut leikkiä leipovansa. No onneksi huomasin sen ajoissa. Siitä kun selvittiin ja istuttiin toisen tytön kanssa olkkarissa,  kuulin jotain outoa huoneesta. Toinen tyttö oli piirtänyt tai hangannut smurffilelulla seinään. Siinä sitten oli punainen piirrustus, joka ei millään lähde pois. Ja lopulta kun tytöt ei jaksanu keräilemiään omenoita syödä, huuhto toinen pienen omenan vessanpöntöstä alas.. Siellä se kulkeutuu nyt putkistossa, ei vissiin edes mennyt tukkoon.


Mun piti ottaa tää loppuvuosi iha rennosti, nyt kun kävi ilmi, etten pysty syksyn yhteyshaussa hakemaan täällä kouluun. No mullahan loppuu täällä nää työt joskus kesäkuun puolessavälissä/lopussa, ja noi tulokset tulee heinäkuun alussa. Stressaan jo vlamiiksi, missä asu; majailenko kaverin luona siihen asti, että saan tietää pääsinkö kouluun? Koska mikäli en pääse (mitä en tule edes ajattelemaan, koska minähän suomalaisella sisulla pääsen)  kouluun täällä, ei kannata myöskään asuntoa hommata, koska silloin todennäköisesti aupparoin vielä toisen vuoden, ellen satu jotain muuta työtä  Löytämään. Ja miksi ihmeessä näitä täytyy edes vielä puskea ajatuksiin, kun siihen on 9 kuukautta aikaa? :D Muttakun hinku on niin kova opiskelemaan! Ja vaikka tää aika täällä ei oo ollu helpoimmasta päästä, niin kyllä mä tänne oon jäämässä! Ihan niiku mä 5-6 vuotta sitten jo ajattelin.  
Niin ja siitä baaripojasta: Annoin kahelle mun numerot. Toisen kanssa juttelin vähän, mutta tämä joka mulle kirjoitti oli se, kelle mä numeroni heitin narikkajonossa, kun lähettiin kotia päin! Eikä tästä enää sunnuntain jälkeen kuulunut mitään, mutta hei parin viikon päästä yritän uudestaan! :D

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ei se paras viikonloppu


Oon ns töissä perjantaisin aina melkei kaheksaa, koska hostäidillä on zumba. Ei siinä sillee oo mitään ongelmaa, koska en perjantaisin muutenkaa mihinkää jaksa lähtee, koska nii pitkä matka. Mulle riittää et pääsen kasilta kattomaan vain elämää ruudusta ja viettämään omaa aikaa, ilman, että on kiire nukkumaan. Mutta perjantaina hostäiti oli läksiäisillallisella hostisän kanssa, joka maanantaina muuttaa Pariisiin. Sanotaanko näin, että yksi elämäni stressaavimmista illoista. Siitä lähtien, kun sain tytöt nukkumaan, stressasin sitä, että koska ne herää ja huutaa kun hyenat. Se tilanne on varmaa yks stressaavimmista koko maailmassa, kun et saa niitä rauhottumaan millään ja ne huutaa sun korvaan.. Sitten olin itekin tosi väsyny koko viikon jäljiltä enkä päässyt ajoissa nukkumaan, jota olisin todellakin tarvinnut, koska en osaa enää nukkua pitkään aamulla. Musta oli tosi epäreilua jättää mut näin kauaks aikaa yksin lasten kanssa ja heittää hukkaan yks perjantai-ilta. Olin niin stressaantunut, väsynyt ja turhautunut, että istuin yksin itkien huoneessani ja rukoilin, että vanhemmat tulis. Puoli kaheltatoista iski epätoivo. Onneks tytöt oli nukahtanu melko helposti ensimmäisten heräilyjen jälkeen, joka on tosi ihme! Yleensä jos ne herää, ne huutoo vaikka tunnin, nii kauan kunnes äiti tulee. Meinasin jo lähtemään kävelee talosta. Vitutti, väsyttä, suututti ja nukutti. Ei mua tänne lasten yövahdiksi hommattu. Vielä kahentoista jälkeen olin ihan valmis marssimaan ulos talosta. Koko ilta vain oli liikaa. Kymmeneen puoli yhteentoista olisi ollut fine, mutta että sitä koko yö piti valvoa.. Onneksi ilta sujui kaiken kaikkian tosi rauhallisesti, eikä tämmösiä iltoja ole enää hetkeen tiedossa. 
Mä sain muuten verotoimistosta kirjeen taas, mutta tällä kertaa kirjeen mukana tuli mun ruotsalainen henkilötunnus vihdoinki! Olen virallisesti kirjoilla Ruotsissa.



Viikonloppuna ei tapahtunu juuri mitään. Lauantaina käväisin kaupungissa tarkoituksena eka käydä syömässä suomikaverin kanssa ja sitten myöhemmin tavata yhtä jätkää. No ei hänellä ollutkaan aikaa. Päädyttiin kaverin kanssa menemään Vasastaniin syömään, koska keskustassa ei paljon ainakaan halpoja ravintoloita oo. Käveltiin ees taas samaa katua, kunnes päädyttiin menemään yhteen pizzeriaan. Täytyy sanoa, että taisin löytää Ruotsin parhaan pizzan! Ihana italialaispizzeria, jossa oli peräti 8 erilaista kasvipizza-vaihtoehtoa (koska en saa mun fantasiaa, tonnikala-ananasta mistään)! Viihdyttiinkin siellä vielä tovi syötyämmekin ja sitten lähettiin vähän kuvailemaan kaupunkia. Oli kiva päästä kuvailemaan vähän Vasastanissa, koska en siellä päin juurikaan pyöri. Ja oli ihana ilma. TOivon niin, että tämä lämmin aurinkoinen syksy jatkuisi vielä pitkään! Ainiin ja lauantai-iltana sain viestiä toiselta jätkältä, jolle baarissa annoin numeroni! haha oli tosi hassua!

torstai 24. syyskuuta 2015

Jatkuva väsymys

Tää viikko on mennyt melko sumussa. En tiiä olenko taaas tulossa kipeäksi vai mitä.. Syön päivittäin c-vitamiinia ja sinkkiä ja pesen käsiä, jotten taas tulisi kipeäksi. Toisaalta ei tunnu siltä, että olisi tulossa kipeäksi, ei oo yhtään flunssanen olo. Sitten kanssa syksy on nyt selvästi tulossa. joka päivä on ollut sateista ja harmaata. Viime viikolla oli niin ihanan aurinkoista ja kirkasta! Kauhea väsymys silti painaa. Nyt kun tytöt oli kotona kaks päivää (ensiksi siksi, että heillä oli hammaslääkäri eikä siksi mennyt tarhaan.. ja sitten toisella oli vähän lämpöä) kotona teki tiukkaa, kun ei saanut sitä omaa aikaa päivällä eikä ehtinyt ottamaan kunnon päiväunia. Eilen meinas mennä totaalisesti hermot heihin, kun eivät osaa päättää mitään eivätkä tottele. Onneksi nyt on ollu vapaailtoja! Jos tästä kohta piristyisi.. Tuleva viikonloppu on edelleenkin täysin tyhjä ja se vetää mieltä matalaksi. Toivottavasti tapahtuisi jotain spontaanisti! Muuten saan käydä talsimassa taas täby centrumissa ostamassa suklaata, joka on uupunut laatikosta jo viikon verran haha.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Partytime

Koittihan se lauantai sitten lopulta. En innostukselta meinanu saada nukuttua enää kuuden jälkeen ja koko aamupäivän olin melko koomassa. Sain kuitenkin raahattua itseni yhden jälkeen täby centrumiin, koska piti ladata mun SL-kortti, jotta pääsisin taas keskustaan. Tapasin mun nettikaverin, joka on 199cm, eli aikamoinen jätti minuun verrattuna (148cm). Käveltii ympäri Tukholmaa, jonka jälkeen päädyin kauppaan ostamaan vähän ruokaa ja yöjuomaa (mehua) illaksi. Siitä lähdinkin jo suunniteltua aikasiemmin suomi-kaverin luokse. Oli taas hauska nähdä ja juoruta kaikesta, varsinkin badoo-miehistä. Seittemän aikaan tuli suomiaupparikin paikalle ja aloteltiin yhdessä iltaa. Oli hauska nähdä taas uusi ihminen ja meillä oli hauskaa kolmistaan. Kymmenen aikaan lähdettiin suunnistamaan kohti ace-yökerhoa, jossa oli ilmanen sisäänpääsy ennen yhtätoista, jes!


Oltiin päätetty, että mun tehtävä oli antaa kahelle ruotsalaiselle mun numero. Olin kirjottanut kahelle lapulle mun nimen ja puhelinnumeron. Ensimmäinen jolle menin puhumaan ja annoin lapun otti sen vastaan :D Toisen sain annettua vasta juuri kun oltiin lähdössä. Melkein viisi tuntia meni yhdessä hujauksessa, mutta hauskaa oli. Tanssittiin paljon, rupateltiin ulkomaalaisen kanssa enkkua (ja jopa mun surkeeta enkkua kehuttiin), yritettiin iskeä ruotsalaisia, pummittiin tupakkaa ja naurettiin yhdessä. JA tietenkin käytiin vielä illan päätteeksi 24h mäkkärissä ja nautittiin parit "euronjuustot" eli 10 kruunun juustot haha.
Tämä päivä meni siis aivan koomassa ja pienoisessa krapulassa. Päästiin kolmen aikaan lähtemään ja suunnattiin keskustaan syömään maxiin. Nyt on kyllä hetkellisesti roskaruokavarastot täynnä! Ja kotimatka, se tuntui ikuisuudelta, varsinkin kun oli hieman heikossa hapessa. Metrossa tosin yksi vauva lähemmäs 1-vuotias vilkutteli minulle. Oli niin sulosta, että kyllä siinä vähän piristy! Mutta kaiken kaikkiaan ihan mahtava viikonloppu takana.
 

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Vaarallista vai ei?

Musta on tärkeetä antaa lasten tehä ite asioita, joihin ne kuitenkin on tarpeeks kypsiä, jotta ne myös voi oppia ja tulla itsenäisiks. Mä oon antanu toisen tytön mun valvonnassa harjata ite hampaita. Myös siksi, että hän on kovin itsepäinen eikä aina halua mun auttavan, vaikka pitäisi. Mutta äidiltä kuulin, että fluorihammastahna on myrkkyä ja 5-vuotiaiden (eikä 8-vuotiaan) pidä ite harjata niitä hampaita hammastahnalla ja, että jälkeenpäin on kunnolla huuhdeltava suu lasillisella vettä. Mun korvaan se kuulosti oudolta, koska a) jos se on myrkkyä miks sitä sais myydä ja b) mulle on hammaslääkäri ja muut ammattilaiset sanonu, että se fluori suojaa hampaita eikä siks pidä niin kovin paljoo purskutella. Mä tosin teen täällä kaikki hommat, vaikka ne olis mulle outoja. Vaikeinta vaa välillä harjata näitten hampaita ja valvoa siinä, kun toinen lukittautuu vessaan..
Mutta kaikenkaikkiaan tää viikko on ollu hyvä viikko. Oon maanantaista asti ollu ihan fiiliksissä ja odottanu malttamattomana viikonloppua. Oon jopa maanantaiaamuna hymyilly tiskatessa! Onneksi kohta on jo viikonloppu! Mennään mun suomikaverin ja jonkun toisen suomalaisen (jota en oo vielä nähny) kanssa yökerhoon, ja musta tuntuu, että siitä tulee huippuilta. Jossei muuten niin ainakin seura on parasta. Nyt vaan täytyy jaksaa tsempata nää viimeset työpäivät haha. Iltasin vaa innostun helposti liikaa ja siitä seuraa nukahtamisvaikeuksia. Mutta onneks mulla on noi värityskirjat. Niitten värittäminen ja musiikin kuuntelu rentouttaa kummasti!
 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Innolla kohti tulevaa

Näin eilen yhtä tuttua suomalaista. Meijän piti eka nähä täällä Täbyssä, mutta päädyinkin kaupungille, koska se oliki yönsä kotona. Käytiin taas syömässä samassa ravintolassa, jossa aina oon. Paitsi, että tällä kertaa pizza oli pieni pettymys, nimittäin siinä oli yhtä paksu kerros juustoa kuin mitä pohja oli. Eli pikkasen liikaa :D Lisäks meillä oli tosi tympee tarjoilijatar ja palvelu oli hidasta. Mutta onneks seura oli hyvää.
Meillä oli taas vaikeuksia liikkua keskustassa, koska siellä oli joku urheilutapahtuma ja poliiseja ja aidattuja alueita joka puolella. Onneks ehittii nopee tigeriin, ennenku se suljettii. Meitä luultiin vaihteeks tyylii turisteiks, koska myyjä sano meille enkuks, että suljetaan 10 minuutin pääst. Naureskeltiin siinä, etteihän suomalaiset oo koskaa kuulukaan ruotsia ;) Ja mä tosiaan löysin mun huivini! Tigeristä neljällä eurolla. Sit mukaan tarttu vielä lisää henna tatuointeja, joihin oon ihan hurahtanu hehe. Juteltiin alustavasti lauantaista ja ollaan menossa johonkin kivaan yökerhoon lauantaina. Sitä odotellessa! Vihdoinkin on taas hyvä fiilis ja oikeesti ootan tulevaa viikkoa. Nyt jaksaa taas hetken noita oikuttelevia lapsosia! Onneks aamukiukut oli aika pientä ja sain toiselta tytöltä halin, ennenku se lähti tarhaan.




lauantai 12. syyskuuta 2015

Pientä shoppailua

Vieläkin tuntuu tosi yksinäiseltä, vaikka oon ollu täällä jo puoltoista kuukautta. Kaikki mukavat ihmiset, keiden kanssa juttelen, poistaa mut ja kukaan oikee haluu nähä mua. Oon mukana erilaisissa ryhmissä, sivustoissa ja mulla on erilaisia appeja puhelimessa. Siltikään ketään ei tunnu kiinnostavan minä. Haluisin vaan tavata uusia tuttavuuksia ja kokea kaikkea uutta. En aio luovuttaa, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa vaipumaan epätoivoon.

Tänään olin lähdössä taas yksin kaupungille, kun kukaan ei voinu olla  tai edes vastannut. Onneksi edes mun tukholmalainen kaveri oli kaupungilla, joten sain sentään seuraa. Suuntasin ensimmäisenä apteekkiin, josta nappasinkin c-vitamiinit mukaan, jos vaikka taltuttais tän flunssan lopullisesti sen voimin! Kaupungilla oli ihmisiä ja vilinää. Oli puolimaratonia ja mielenosoitusta. Teitä oli suljettu ja saikin kierellä sieltä täältä, jotta pääsi paikasta A paikkaan B :D Onneksi oli kiva sää ja ihanan lämmin. Kävin kaupassa ostamassa vähän liikaa suklaata täydentääkseni herkkuvaraston. Saahan sitä lohduttautua suklaalla, jotta pääsee tästä flunssasta eikö niin? Mun piti oikeestaan vaan käydä ettiä huivia ja pipoa kylmenevään syksyyn (tyhmänä unohdin ne Suomeen..), mutta glitteristä löytykin kiva pikkunen laukku, joka oli sitten pakko napata mukaan. Jäädyin hieman kassalla. Puhelias nainen kysy maksanko kortilla (kort) vaiko käteisellä (kontant). Olin vähän, että apua, mutta sitten kaveri tokaisi, että kontant eli käteisellä. Myyjä höpötti paljon ja ujutti mut mukaan johonkin, en tiedä mihin nimeni ja sähköpostini pistin edes haha. Kysyi olenko jäsen, no nyt näköjään olen! Tästä laukusta innostuneena aloin suunnittelemaan baarireissua ensi viikonlopulle, katsotaan onnistuuko suunnitelma. Oon myös ihmetelly eikö Ruotsissa oo tigerii, mutta täällä sen nimi onkin tgr, koska on joku vaatekauppa, jonka nimi on jo tiger. Innoissani käväisin siellä ja ostin itselleni siirto henna-tatuointeja!
 Huomenna näen yhtä suomalaista kahvittelun merkeissä, joten onneksi mulla on seuraa huomiselle. Josko vaikka löytäisin sen mun huivin!



 

torstai 10. syyskuuta 2015

Kela-ongelmia

En ehtinyt saada kelalta aikaa ennen mun lähtöä, joten mun täyty tyytyä viestittelyyn. Kirjotin niiku asiat on, ehkä liianki rehellisesti. No ne päätteli, että kun oon yli vuoden poissa multa evätään sosiaaliturva Suomesta. Tää päätös tuli pari päivää sitte. Hieno homma, nyt mulla ei ole mitään sosiaaliturvaa. Hoitoakaan en täältä saa ennenkun saan mun uuden henkilönumeron/tunnuksen. Ei siis ole varaa sairastua, tai tulee jätti lasku. Toissapäivänä kirjotin, että mun hommat loppuu täällä kesään mennessä, eli olen vaan vuoden (ei kannata kertoa, jos haluaa jäädä tänne opiskelemaan). Sain vastauksesksi, että vaikka en ole kuin alle vuoden poissa (ainakin leikisti) niin en kuulu Suomen sosiaaliturvaan, koska saan palkkaa täältä. Kela kysy kesällä saanko tästä palkkaa, ja tietenkin oletin heidän tarkoittavan Au Pairin- taskurahaa, joten vastasin, että saan. Näin ollen en kuulu Suomen sosiaaliturvaan, koska saan standaridia Au pairin taskurahaa täällä.. Nyt tekisi mieli lähettää Kela kuuhun eikä ikinä palata takaisin Suomeen.. Nätisti olen siis sössinyt asiani, koska en ole ymmärtänyt miten kaikki tapahtuu.. Perus kela, joka tekee asioista aina turhan monimutkaisia. Onneksi äidilläni on valtakirja hoitaa asioita puolestani, joten nyt on asia onneksi hoidossa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Sairastelua ja väsymystä

Tää viikko ei sitten yhtää oo mun viikko! Maanantaina muhun iski kunnolla flunssa. Tosin onneksi ei kuume koskaan nouse, koska muuten olisin aivan kuollu. Eikä siinä mitään. Villasukissahan mä täällä tallustan, koska talo on jo tosi kylmä ja tietenkin palelen vielä enemmän flunssan takia. Täällä on keittiö hieman ylempänä, joten saa aina kaksi askelmaa tallustaa keittiöön ja sieltä pois. Onnettomasti vedin lipat ja lensin kunnolla ne portaat/askelmat alas, koska liukastuin liukkailla villasukilla. En siitä heti päässyt ylös, jolloin toinen kaksosista totesi: Mä tiedän, että toi sattuu. Mee sohvalle lepäämään niin kyllä sde siitä. Ja halas mua :D Mojova mustelmahan tuosta jäi ja pieni selkäkipu, joka tänään alkoi puskea tuolta läpi.

Tiistaina nukuin kolmen tunnin päikkärit ja valmistauduin mun koko illan kestävään hommaan. Jäin kolmistaan tyttöjen kanssa, kun muu perhe lähti katsomaan Ruotsi-Itävalta -jalkapallo-ottelua. Tytöt oli kovin väsyneitä, joten melko helposti sain heidät sänkyyn ja nukkumaan, mutta olin heidän kanssaan yksin melkein kahteentoista. Tiesin, että ne tulee heräämään ja huutamaan äitinsä perään, joten jäin yläkertaa köllöttämään ja torkkumaan sohvalle. Puoli yhdentoista jälkeen suuntasin alas, tarkotuksena kömpiä sänkyyn, mutta mun epäonneksi tytöt heräs siitä aika nopeesti. Yli puol tuntia huudettiin ja ootettiin äitiä ja yritin siinä saada niitä rauhottumaan. Tästä sattuneesta syystä pääsin nukkumaan vasta 00 ja unet jäivät reiluun 7 tuntiin, vaikka olisin tarvinnut vähintään 10 tunnin unet flunssan parantamiseksi.
Tänään olin siis aika kuollut eikä ollut aikaa ottaa tavalliseen tapaan päiväunia. Me mentiin hostäitin kanssa heti aamupalan jälkeen skattverkeniin hakemaan mulle ruotsalaista henkilönumeroa eli rekistöröimään mut. Päästiin aika nopeasti hoitamaan kaikki, koska ihmisiä oli siellä melko vähän. Onneks vihdoin tämäkin asia on hoidettu, ja mun ruotsalainen henkilönumero saapuu kahden viikon kuluessa!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Liebster award

Kiitos Veera haasteesta!


 Liebster award haaste
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebester Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa
4. Keksi 11. uutta kysymystä nimetyille blogeille



1. Mitä odotat tulevalta syksyltä?
Uusiin ihmisiin tutustumista ehdottomasti!
 
2. Asia, jota et voi vastustaa?
suklaa.. aina pitää olla kaapissa, mutta eise kauaa koskaa säily :D
 
3. Oletko pitänyt uuden vuoden lupauksesi?
En tainu tehdä uuden vuoden lupausta, jos oikein muistan :o
 
4. Tämän hetken lempiasu?
vaaleanpunaiset lökärit ja vaaleanpunainen flamingopaita, ihanan rento asu!
 
5. Kuluneen viikon kohokohta?
Viime viikon kohokohta oli ehdottomasti ystävän luona oleskelu viikonlopun yli!
 
6. Mitä haluaisit eniten juuri tällä hetkellä?
Olla terve, taisi pikku flunssa nyt iskeä minuun.
 
7. Milloin ja miksi sua nolotti viimeksi?
En muista.. aina sattuu ja tapahtuu 
 
8. Hulluinta viime kesässä?
kesäheila ja roadtrip! Hauskaa kyllä oli
 
9. Mikä saa sinut iloiseksi?
ihanat ihmiset ja pienet hyvät teot
 
10. Mistä unelmoit?
Opiskelemaan pääsystä
 
11. Parasta just nyt?
Pitkät päiväunet!
 
 
mun kysymykset

1. Suurin unelmasi?
2. Mikä on parasta syksyssä?
3. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
4. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
5. Mitä tahtoisit ehtiä tehdä ennen vuoden vaihtumista?
6. Mihin maahan tahtoisit matkustaa?
7. Miten vietät mieluiten vapaapäiväsi?
8. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
9. Mitä odotat eniten tulevalta viikolta?
10.  Milloin nauroit viimeksi?
11. Mikä on paras muistosi viime kesältä?



haastan

perjantai 4. syyskuuta 2015

Aamukatastrofit

Se tunne, kun heräät kerrankin melko pirteenä ja ilosena aamulla. Siivoat keittiön, toisinsanoen täytät tiskikoneen, ja odottelet tyttöjä valmiiksi. Pyydän toista pukeutumaan ja kerrankin hän saa vaatteet päälle ilman sen kummempia säätöjä. Toinenkin pääsee aamiaspöydästä ja me kaikki kolme mennään sukkalaatikolle valmitsemaan jonkin parin niistä kaikista miljoonasta uudesta sukkaparista.  Sukkia vaihetaan vähitään kolmesti. Toisella vaatteet päällä, toinen hipsii pikkuhousuissaan. Mutta kumpikaan ei saa valittua mieleisiä sukkia. Toiselle löydetään sopiva paita, mutta housuja hän ei tahdo laittaa. Ei ole vaatteita. Eipä ei, kaappi täynnä vaatteita, mutta siltikään ei ole vaattteita. Sukista väännettään vielä tässä vaiheessa, onneksi toinen saa valittua sukat ja onkin kokonaan pukenut. Toinen kiukustuu ja heittää juuri laittamansa paidan pois. Yritän jättää hänet valitsemaan vaatteitaan, kun yritän siskoaan saamaan vessaan pesemään hampaita. Mutta ei, ei hän halua olla ensimmäinen, vaikkei eilen ollutkaan. Hän linnottautuu sänkyynsä peiton alle ja heittää sukat pois. Äiti on 5 minuutin päästä kotona, mutta emme ole läheskään valmiita. Toinen mököttäää sängyssä, toinen puolialasti lattialla kiukustuneena. Sanon, että tytöt ei saa murjottaa, tontut katsoo. Lopulta saan valita vaatteet tytölle, mutta kun hän yrittää saada housuja jalkaan tulee taas kiukun puuska. Ne on liian isot. Eivät ne ole isot, ei vain ole kärsivällisyyttä laittaa niitä jalkaan. Sanon, ettei tarhaan voi mennä puolialasti, ulkonakin on kylmä. Ei mitään reagointia. Äiti tulee kotiin ja pääsee selvittelemään vaatekriisiä. Alkaa varsinainen kiukkuaminen. Päästään vihdoinkin valmiin tytön kanssa harjaamaan hampaat, vaikka ensin pitää kiukutella uusista sukista, jotka tuntuvat hassuilta ja isoilta.

Tällaista on keskimäärin joka toinen/kolmas aamu. Lieneekö syynä väärällä jalalla nousu ja väsymys vai liika hemmottelu. Mihinkään ei olla tyytyväisiä. Mitään ei ole. Ei vain ole, vaikka koko talo ja kaappi on täynnä vaatteita ja tavaraa. Ja valinnanvaraa riittää ja päälle saisi laittaa lähes mitä haluaa. Moni olisi tähän erittäin tyytyväinen, mutta ei tämä poppoo. Ei vaikka muistutetaan köyhistä lapsista Afrikassa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Hulinaa ja vilinää

Maanantai poikkesi muista päivistä. Tavallisesti tulin yläkertaan puoli kahdeksan aikoihin poikkeuksellisen hiljaiseen keittiöön. Hostäiti kertoi, että eräs tarhasetä oli pudonnut katolta/tikkailta ja loukkaantunut. Tytöt olivat koko päivänkotona. Tarhaan ei kai oltu saatu sijaista niin nopealla varoitusajalla. Oltiin tyttöjen kaa aamusta kolme tuntia ulkona. Hypittiin trampoliinillä, leikittiin kahvilaa, käytiin metsässä ja syötettiin hevosia. Väliin mahtui myös kiukunpuuska ja naapurin pihalla sekoilemista. Päivällä hengähdettiin hetki tvn ääressä piirrettyjä kattoen. Sitten pelattiin taas lautapelejä. Ruokailun yhteydessä sain pienen lepotauon. Sitten siivosinkin jäljet, täytin koneen ja söin. Lapset leikki ulkona, joten nopeasti kävin lukemassa blogeja. Naapurintyttö tuli leikkimään sisälle juuri ennen iltapalaa ja kyseli paljon. Kuka olet? Mistä olet? Mitä teet? Missä nukut? Jne. Lopulta naapurin isä tuli pyytämään lapset kotiin ja sain tytöt vihdoin iltapalalle, jonka jälkeen hostäiti vihdoin tuli kotiin vanheimpanillasta. Olin työn touhussa poikkeuksellisen koko päivän; kahdeksasta puoli kahdeksaan. 
 Tiistaina tytöt onneks meni tarhaan ja sain mun omat vapaat tunnit, jotka puolet kulutin taas nukkumiseen. Tässä kun oon pelaillu pelejä huomasin, kuinka lapset käyttäytyy kuin maailman napa olisi he. Pelatessa yksi ei malta odottaa vuoroaan edes niin simppelissä pelissä kuin muistipeli. Käänneetään kortteja toisten vuorolla ja fuskataan, minkä kerkeää. Eikä pelata sääntöjen mukaan. Tytöt saattaa tapella pareista, koska ei saa mieleistä ja siitä syntyy tappelu.Varsinkin, kun tappelun seuraksena toinen toivoo sisaruksensa kuolemaa. Inhoan väkivaltaa sen kaikessa muodossa.  Haluaisin opettaa, että voittaminen ei todellakaan oo tärkeinta, vaan se, että on kivaa.



 Iltasin, varsinkin jos menee myöhempään, on rentouttava istahtaa sängylle ja lueskella blogeja fazerin suklaata mussuttaen. Omat hetket on parasta varsinkin illalla pitkän päivän jälkeen. Vaikka en ihan kauheita määriä töitä tee, on kuluttavaa hengata pikku riiviöiden kanssa. Varsinkin kun talossa on vilkkaat kaksoset :D Ja lapset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Tässä työssä ainakin oppii arvostamaan äitiään ja kaikkea sitä, mitä hän on vuokseni tehnyt. Voin vilpittömästi sanoa, että arvostan äitiäni todella paljon ja kaikkea mutä hän on vuokseni tehnyt ja että rakastan häntä erittäin paljon.