Kaveriläksiäiset

Aamut voi jo laskea yhden käden sormilla. Pelottaa, jännittää, innostuttaa, tulevaisuus huolettaa ja vaikka mitä. Mua stressaa jo valmiiks, etten saa Tukholmasta koulupaikkaa, vaikka haenkin vasta keväällä. Yritän kuitenkin ottaa tän vuoden vielä rauhalliseti murehtimatta turhia.

Tänään mulla oli pienet läksiäsjuhlat kavereille. Olin leiponut minipizzoja ja tarjosin mun shamppanjaa kavereille. Mitkään viinit ei tosin oo yhtään mun juttu, mutta kyllä se spritellä meni! Istuttiin pöydän äärellä ja pidettiin kovaa ääntä (lue keskusteliin). Pidin myös pienen singstar-kisan, jonka palkintona oli Konad-kynsileimasetti, kun jo omistin yhden en kahta tarvitse. Pelattiin siis singstarin bileet "peliä" ja koska meitä oli pariton määrä uhrauduin molempiin joukkoeihin ja sainkin laulaa myös sen edestä. Mutta hauskaa oli ja oli kiva laulaa kerrankin porukalla ja pelata joukkoeissa. Aika taas meni aivan liian nopeasti ja ennen kuin muu perhe ehti tulla kotiin tanssittiin vielä Antti Tuiskun keinutaan-biisin tahdissa. Hyvät muistot jää ja oli ihan huippuhauskaa viettää aikaa vielä kerran kaikken kavereiden kanssa. Ikävä tulee, mutta onneksi lentokoneet ja laivat kulkee Tukholmaan!

Huomenna olisi edessä vielä käynti vihdinki nordeaan, joka ei oikeen nappaa. Sitten viimeset tarvittavat ostokset ja sitten voikin alkaa suunittelemaan pakkaamista. Mun tulevaisuus Ruotsissa alkaa siis ihan pian..

kahdet läksiäiset

Viime viikon lauantaina näin iskää viimesen kerran ns. läksiäisten merkeissä. En tässä muutamaan vuoteen oo hirveesti iskää nähny kun pari ekrtaa vuodessa, koska en enää jaksa sen luo Tampereelle mennä. Mutta lauantaina iskä tuli Helsinkiin sen naisystävänsä kanssa. Ne oli vuokrannu laina-auton, jota päästäis käymään mummillakin. No iskä oli kyllä kirjottanu kadun osotteen ylös, mutta etsittii autoa kuitenki puoli tuntia turhaan väärältä kadulta. Sen takia ei ehittykään olla mummilla kuin vajaat 40 minuuttia, mutta pääasia, että päästiin ees käymää! 
Kun oltii palautettu auto ja tultu takas keskustaan, suunnattiin Amarilloon syömään. Oli hieman ihmisiä, mut onneks saatiin kuitenki heti pöytä. Iskä tarjos drinkkejä ja ruokaa ja juteltii siinä kolmistaan niitä näitä. Ruoka, juoma ja seura oli hyvää ja aika kulukin tosi nopee. Käytiin vielä jossain drinkkipaikassa drinkeillä. Juotiin iskän naisystävän kanssa jotain vadelmadrinkkii, joka maistu ihan vadelmapirtelöltä. Oli muuten hyvää! Lopulta kello oli jo nii paljon, että oli aika suunnata kohti kamppia, ennen kun meijät bussit lähtiä kotia päin eli Tampereelle ja Espooseen. Ennen ku sanottiin heipat sain mun shamppanjapullon, joka oli mun valmistujaislahjan, ja sulosen kortin (kuva). Sinne iskä oli kirjottanu runon, missä sano, että mulla on paikka sen sydämessä ja vaikka se ei alussa ollukaa ihan läsnä mun elämässä oon silti sen aarre joka avas sen silmät. Tippahan siinä tuli linssiin kun sitä bussissa luki!


Eilen vietettiin läksiäisiä koko pienen (äidin) suvun voimin. Minä, itse juhlakalu, olin tietenkin myöhässä, sillä kaikki vieraat olivat jo vanhimman tätini luona, kun perheemme sinne saapui. Vietimme pienimuotoisia pihajuhlia. Syötiin hyvää grilliruokaa ja salaattia ja nautittiin juomasta. Sääkin oli meidän puolella, eikä mitään luvattua myrskyä sitten tullutkaan. Nuorimmainen tätinikin pääsi mukaan juhlimaan, kunsopivasti oli tämän viikon Suomessa. Lähes koko meidän pieni suku oli koossa ja tunnelma mukavan rento. Kun vihdoin oltiin syöty alkoivat tätini laulaa jotain ihme laulua kortti ja kangaskassi kädessä. Sain "selviytymiskassin" täynnä kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Tässä muutenkin paniikki, miten saan kaikki tarvittavat tavarat mukaan pieneen matkalaukkuun! :D Katsoin kassin sisällön yksi kerrallaan, jolloin tavaran ostanut kertoi sen tarinan tai että miksi oli ostanut sen/ mihin sitä käytetään. Kun olin selvinnyt kassista, ilmaantui serkkuni mies vielä toisen pussin kanssa. Tämä kassi sisälsi sitten enemmän sitä k18 tavaraa eikä siitä sen enenpää. Illan aikana tuli naurettua paljon ja vietettyä aikaa kaikkien läheisten kanssa. Kun lopulta lähdin hyvästeltyäni kaikki, ei ollut mikään haikea fiilis. Toisaalta on ihana päästä kauaksi hullusta ja rakkaasta suvustaan ja toisaalta Tukholma on niin lähellä, että sinne on helppo tulla moikkaamaan.

Näiden lisäksi tuli viel muuta tilpehööriä, jota ehkä tulen tarvitsemaan.

Nyt on reilu viikko aikaa Suomessa ja aika kuluu kuin siivellä. En ehdi saada edes eurooppalaista sairaanhoitkokorttia (äiti lähettää sen kyllä Ruotsiin), koska aloin hoitamaan asioita liian myöhään ja kelalla tunnetusti aina kestää. Nordeaan ehdin onneksi hyvin vielä alkuviikolla ja asiat saadaan selviksi. Keskiviikkona on vielä läksiäiset kavereille ja sitten onkin aikalailla kaikki läksiäiset vietetty. Haikeaa.

Roadtrip Turkuun

Tänä kesänä halusin tehä kaikkea mahollista. Saattaahan tää olla mun viimenen kesä Suomessa. Lauantaina tehtiin pieni toadtrippi Turkuun mun kesäheilan kanssa. Lähettiin ajaa yhentoista maissa kohti Turkua ja oltiinki jo hotelilla puol yks. Majotuttiin scandic hotell seurahuoneeseen. Tsekattiin sisään hotellii, jätettiin ylinääräset kamat sinne ja suunnistettii kohti Turun linnaa. Hotellilta sinne ajo vaan viidessä minuutissa. Olin innoissani päästessäni linnaan, koska oon historiafriikki ja olin viimeksi sielä kuusivuotiaana. Täytyy muuten päästä käymää eri linnoissa tuolla Ruotsin puolella! Turun linna oli iso. Siellä oli paljon nähtävää ja oli hauska käydä sielä ku ties paljon siitä historiasta ite (kiitos kirjotusten luvun). Valitettavasti ei ihan kaikkea ehitty nähdä ja tutkia, koska verensokeri laski uhkaavasti ja mulla alko olla hankala kävellä tärisevin jaloin :D Käytiin suoraa linnasta hakee välipalaa hotellihuoneesee. Illalla käytii mun lempiravintolassa, pancho villassa, jota ei valitettavasti oo pk-seudulla. Jälkiruuaksi otettiin muutaman drinkit ja suunnistettiin sitten koomassa hotellihuoneesee. Reissu oli väsymyksestä huolimatta mahtava ja hotelilla oli hyvä aamupala. Tämmösiä minireissuja tekisin mielusti uudestaan.
Enää on jäljellä noin 2 ja puoli viikkoa enkä oo vieläkään käyny nordeassa tai kelalla.. Onneksi tässä on vielä aikaa. Ruotsiin avaan kyllä pankkitilin heti ku mut on sinne rekistöröity. 

Hellepäivät

Keskiviikkona, sopivasti ennen heinäkuuta, alkoi lopulta  se kesä! Perheen talossa ei valitettavasti ilmastointia löytynyt, mutta onneksi huoneeni sijaitsee alakerrassa, jossa on hieman viileämpää. Aurinko paistoi mukavasti ne loppupäivät Ruotsissa. Kokoaikaa ei ulkonakaan viitsitty olla, niinpä hieman askarreltiin. Tein tytöille omat rannekorutkin. Opin jo tunnistamaan heidän, vaikka olisivatkin pukeutuneet samanlaisiin vaatteisiin. 

Torstaina olikin jo todella lämmin yli 30 astetta. Istuskelimme koko perheen voimin pihalla nauttimassa auringosta. Lapset leikki innoissaan vesiletkulla. Itse yritin saada rusketusrajoja :D Illalla perhe meni naapuriin grillaamaan. Jäin itse huoneeseeni selvittelemään ajatuksia ja käyttämään sosiaalista mediaa, nyt kun wifi taas toimi ainakin koneella. Minun oli tarkoitus alkuviikosta tavata eräs, mutta tuntia ennen hän ilmoitti, ettei ehdikään nähdä. Torstaina piti nähdä ranskalainen au pair mutta hänkin ilmoitti muutama tunti ennen, ettei ehdikään tulemaan. Pettyneenä ja ahdistuneena makoilin sängyllä. Onneksi saan elokuussa busskortin, joten pääsen liikkumaan ympäri Tukholmaa!

Viimesenä päivänä olin pisimpään yksin lasten kanssa. Äiti kävi kokouksessa keskustassa. Sillä aikaa kaikki lapsen pelasivat viileässä alakerrassa ja käytin sen ajan hyödyksi ja grillasin itseäni auringossa. Kun äiti tuli kaupungista oli poikien vuoro lähteä parturiin. Jäin tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa kolmistaan, he tosin leikkivät naapurissa. Itse istuin yhdestätoista kolmeen grillaamassa itseäni. Samalla sain koko ajan muistutella, että lasten pitää muistaa juoda. Tytöillä riitti energiaa kuumuudesta huolimatta :D
Haikeana petasin sänkyäni hetkellisesti viimeistä kertaa, mutta samalla olin todella iloinen. Ikävöin kovasti pientä siskoani ja odotin lauantaiaamua kuin kuuta nousevaa. Halusin vain siskoni syliin. Palaan Ruotsiin lopullisesti jo 3.-4.8.

  

Talo sijaitsee ihan luonnon helmassa, ja metsässä voi käydä kävelyllä tai ihastelemassa hevosia :)

Täby

Perjantai aamu alkoi sateisissa merkeissä. Olin sopinut tukholmalaisen kaverini kanssa, että nähtäisiin täby centrumissa, siinä suuuressa kauppakeskuksessa. Vihdoinkin pääsisin ulos! Koska fammo viipyi sunnuntaihin, sain minä hieman vapaata, vaikka äidillä olikin hieman töitä. Koko perjantai meni iltaa odottaessa. Päivällä lepäilin ja askartelin itselleni "Au Pair-korun". Lainasin vähän tyttöjen helmiä.

Viiden aikaan lähdin tallustelemaan kohti Täby centrumia apunani navigaattori/gps. Jääräpäisenä en seurannut täysin samaa reittiä ja sainkin kävellä hieman enemmän, mutta löysin periĺle. Tapasin myös ystäväni ensimmäistä kertaa kasvokkain. Olenkin tuntenut hänet melkein kaksi vuotta, joten olikin jo aika tavata.

Kauppakeskus Täby C(entrum) on pohjolan yksi isoimmista kauppakeskuksista. Itse olin aivan pyörällä päästäni. Käytäviä tuntui olevan joka puolella. Kävin vain murto-osassa liikkeissa, tottakai tutussa ja turvallisessa HMssä! Sieltä sain ostettua ns. toiset työhousut ja sukat. Bongasin myös sieltä marimekon. Kävimme myös ihmettelemässä alea gina tricotissa ja bongasin oudot shortsit, joita oli pakko saada sovittaa. Sain jopa ystäväni (joka on jätkä) sovittamaan niitä ja voi sitä naurun määrää. Ruotsalaiset ovat aika rentoja myös. Kaverini oli ostanut kuulokkeet, jotka piippasivat aina kun tulimme ulos kaupasta. Eräässä kaupassa händlle vaan sanottiin, ettö hän näyttää reilulta jätkältä, mene vain. Sain myös huomata, että ruotsalaiset miesmyyjät ovat erittäin puheliaita ja ystävällisiä. Eräässä miestenliikkessä myyjä heitti läppää ja puhui paljon. He myös sanoivat ystävälliset heipat toisin kuin naismyyjät joihin törmäsin. Toisaalta ruotsalaiset ovat kyllä avoimpia ja puheliaita. Nautin ajastani siellä joka sekunti. Aika hurahti kuin siivellä ja yhdeksältä oli jo aika kävellä kotia päin. Tällä kertaa selvisin perille ilman gpsää! 

 

Viikonloppuna sain vihdoin kotiavaimen tänne! Nyt voin mennä viikonloppuisin ja tulla milloin vain viikonloppuisin. Olin Täbyssä vain yhden viikonlopun, mutta ehdin silti kokea. Lauantai tapasain spontaanisti erään miehen. Treffit sujuivat hyvin, vaikkei hän ollut yhtään tyyppiäni. Kaikkein parasta on tavata ihmisiä spontaanisti! Kun jälleen kerran kävelin kauppakeskuksesta kotiin ja matkalla kuuntelin Eric Saadea ja tajusin, että pääsen ehkä vihdoinkin hänen keikalleen, olin niin onneni kukkuloilla! Talsin pitkin Täbyn katuja leveä hymy huulilla. Voi sitä onnellisuutta!

Ensimmäiset hetket Au Pairina

Ensimmäinen päivä
Pakkaaminen jäi vähän viime tinkaan, mutta onneks sain kaiken tarpeellisen mukaan. Lento meni yllättävän nopeesti, ilmassa ehdittiin olla noin 40 minuuttia. Arlandassa olen aikaisemminkin ollut, mutta silti taisin olla hieman hukassa. Hostäiti oli laittanu viestiä, että mistä tuun ja missä se seisoo. Sain laukun nopeesti ni lähin suunnistaa ja ehin melkein 10 minuuttia pyöriä terminaalissa ennenkuin hoksasin mistä pääsee ulos! Kun päästiin perille oli ekana hostisä pihalla vastassa ja onneksi kanto portaat ylös mun laukun :D Lapset juoksi jossain ulkona ja tytöt ei meinannukaa uskaltaa tulla moikkaa mua. Muuten eka ilta meni lähinnä omaan huoneeseen tutustuessa. Iltasin, kun mulla ei pahemmin hommia ollu.

Aamulla ei ollu mitään herätystä. Sain nousta ku siltä tuntu, koska kaikkihan on lomalla. Päivällä ei ollu paljoa tekemistä; lakkasin tyttöjen kynnet, siivosin niitten jälkiä ja vahdin niitä, kun äiti kävi kaupassa ja lenkillä. Tytöt oli vielä vähän ujoja, vaikka yritin kysellä heiltä kaikkea.

Tiistaina alko aamu hitaasti. En saanu kauheesti ohjeita tai mitään, miten toimia.  Kun pahemmin ollut rutiineja kaikki heräs eri aikaan. Aamupäivän vietin omassa huoneessa ja odottelin siivoojaa. Kun siivoja iltapäivällä tuli, lähdettiin lasten kanssa läheiseen puistoon. Ei tarvii mitään salia, kun on au pairina; nimittäin viisi juomapulloa ja keksejä ja pullaa repussa, jotka hieman painaa ja juokse siinä sitten lasten perässä vielä huonoilla kengillä :D Puistossa tuuli kauheesti ja oli kylmä, vaikka viihdyttiin sielä pari tuntia. Äiti tuli käymään kun oli käyny asioilla, joten minä ja nuorimmat päästiin autolla takasin onneks!

 

Pientä ahistusta oli nää päivät. En oikei osannu asettua tai tiennyt, mitä tehdä kun en ollut saanut tarkkoja ohjeita. En myöskään saanut aluksi nukuttua vieraassa paikassa. Lopulta asiat alkoivat lopulta luistamaan. Kolmantena aamuna pääsin kotitöiden makuun. Äidin ollessa suihkussa täytin astiapesukoneen. Aamupäivä meni tyttöjen kanssa pelatessa lautapelejä ja ohjeiden saannissa, sillä vahemmat lähtivät päiväksi Pariisiin ja minua saapui auttamaan lasten fammo. Äiti jo varoitteli, että fammo on aikamoinen pomottelija. Tiedättehän vanhukset :D Odotin kamalaa vanhaa hirviömummoa. Mummo olikin ihan mukava ja nuorekas. Tytötkään eivät enää ujostelleet ja uskalsivat jo pyytää minulta apua.

Torstaina oltiiki Fammon kans kahestaa lasten kanssa. Päivä suju oikein hyvin, käytiin jopa lasten kanssa leikkipuistossa taas. Leikkipaikan vieressä oli pieni jäätelökioski, josta fammo tarjoskin meille kaikille jäätelöt. Ja kyllä oli halpaa; 6 jäätelöä kiskasta makso sata kruunua eli noin kymmenen euroa! Suomessa samalla hinnalla saisi ehkä kolme jäätelöä samanlaisesta kioskista. Lisäksi innostuin kuvaamaan hevosia. Tässä on talli lähellä ja heti pihan edessä aitaus, jossa kaksi hienoa heppaa tallustaa.