valkolakki

Eilen se päivä vihdoin koitti. Musta tuli ylioppilas kaiken tän uurastuksen jälkeen! Jotenkin haikealta tuntuu jättää taas yksi luku elämästä taakse, mutta toisaalta nyt alkaa elämässä uusi luku; unelmien toteuttaminen. Oli mukava juhlia sukulaisten ja muiden tuttavien kanssa viimestä kertaa yhdessä ennen mun lähtöä. Onhan tässä vielä monet läksiäiset vielä jäljellä, mutta ei tietenkään samalla porukalla. Juhlat oli onnistuneet ja olin itse tyytyväinen kaikkeen. Päälahjaksi sainkin vihdoin sen oman järkkärin, canon eos 1200D! Onnessani odottelen, että pääsisin kuvailemaan! Teille on siis tiedossa paljon parempia kuvia tässä, kunhan pääsen aloittamaan kunnolla postailun.
Toivon tässä ensi viikolla saavani äidiltä vastauksen, tarvitsevatko he apua vai ei.. En halua koko ajan kysellä, kun olemme jo viestitelleet asiasta.. Nykyinen au pairi lähtee tietääkseni alle kahden viikon kuluttua, eikä vanhemmilla ole vielä silloin lomaa. Tässä olen  hieman stressailut, että jos hostäiti on laittanut sähköpostia, mutten ole saanut sitä, jos on automaattisesti joutunut roskapostiin (mitä yleensä ei tapahdu kun s-posti tulee tavalliselta ihmiseltä/osoitteesta). Mutta eiköhän se viesti pian tule, jos se apuavani tarvitsevat :) Muuten saan odottaa sinne elokuuhun..

Miksi Ruotsi?

Nyt kun 10 lukijan raja ylittyi, kerron miksi valitsin juuri Ruotsin.

 Olin kuusivuotias kun ekan kerran kävin Ruotsin risteilyllä. En siitä juurikaan enää muista, mutta se, joka jäi mieleen oli tunnelma, joka oli aivan mahtava. Toinen Ruotsin risteilyni oli ala-aste aikoinani. Vietin mukavan päivän äitini kanssa Skansenissa, jonne voisin ehdottomasti mennä uudestaan. Jo tuolloin pidin ruotsalaisista, vaikka he olivatkin vain kansa muiden joukossa. Itsekin saatoin haukkua svedupelleksi, kuten monet luokaltani, mutta toisaalta pidin sitä jo ärsyttävänä. Silloin tosin olin itsekin enemmän ja enemmän suomenkielinen (ensimmäinen kieleni on ruotsi), vaikka ruotsi on aina tuntunut omalta ja turvalliselta kieleltä.

Yläasteella lähenin Ruotsiin. Aika siellä oli vaikeaa, mutta lohtua sain haaveista. Silloin tosin suunitelmissa oli lähteä Saksaan, vaikka vaihto-oppilaaksi. Tosin se innostus kesti vain vuoden. Yläasteella tapasin netissä ensimmäisen ruotsalaisen tuttuni. Innoistuin omeglesta ja sydän hakkasi sanasta Sweden. Tosin kieli ei niin kiinnostava. Osasin ja tiesin sen ja siksi pidin oppitunteja tylsinä, enkä koskaan lukenut kokeisiin taikka viitannut tunneilla. Siksi 10 laski ysiin. Mutta ruotsalaisista pidin. He olivat aina mukavia ja hauskoja mielestäni. Inhosin kaikkia, jotka haukkuivat heitä. Lisäksi oli hauska silloin tällöin katsoa ruotsalaisia ohjelmia. Oli mukava kehittää taitojaan, kun oli tottunut vain suomenruotsiin.
Lukion ekalla se idea sitten tuli jäädäkseen. Halusin lukion jälkeen Ruotsiin. Tosin silloin vielä ajattelin, että haen suoraan opiskelemaan. Silloin löysin myös ruotsalaisen saitin, jossa vietin paljon aikaa. Ruotsin tunneilla kerroin Ruotsista ja kaikesta mitä olin kuullut ruotsalaisilta. Autoin mielelläni luokkalaisiani ruotsissa, mutten halunnut kaikkien tietävän että tavallaan puhun sitä äidinkielenäni. Ihastuin enemmän ja enemmän Ruotsiin ja aina kun pääsin Risteilylle olin aivan inoissani, melkein juoksin seiniä päin. Aina kun astuin laivasta ulos Tukholmaan, minut valtasi valtava onni. Minulle riitti vain  se, että sain katsella ympärilleni ja vain kuunnella ihmisiä. Jo toisella luokalla puolet luokkalaisistani pitivät minua täysin Ruotsi hulluna. Sitä he eivät edes täysin ymmärtäneet.

Nykyään ruotsalaisa ohjelmia katsoessani minut valtaa valtava onni (djup lycka) ja innostus.Rakastan yli kaiken solsidania, joka vie ehdottomasti voiton salkkareista! Kokovuoden odotan aina melodifestivalia. Myös ruotsalainen musiikki saa sydämeni sykkimään, erityisesti ruotsin kieliset kappaleet. Olen lisäksi saanut aivan ihanan ruotsalaisen ystävän ja monia muita mukavia tuttavuuksia. Kielitaitoni on parantunut uskomattoman paljon ja suomi alkaa jo melkein töksähtelemään. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin, viettämään au pair vuottani, opiskelemaan, löydän ruotsalaisen poikaystävän ja toivottavasti kolmen vuoden sisällä saan Ruotsin kansalaisuuden!
Onko jollakin teillä samanlaista rakkautta johonkin maahan?

Turhautuminen

Mitään ei tapahdu. En edelleenkään tiedä, menenkö kesäkuun lopuksi perheeseen auttamaan vai aloitanko kaiken vasta elokuun alussa. En saanut kesätöitä, joten voisin mennä melkein milloin vain kesäkuussa sinne, mutta sitten sain lääkäriajan vasta 18. päivä kesäkuuta enkä voi siis lähteä ennen sitä, vaikka perhe tarvitsisi. Odotan tässä malttamattomana, että perhe palaisi Floridasta, äiti katsoisi tarvitsevakto he apua ja ilmottaisi siitä. Kun hän kertoi, että haluavat minut au pairiksi, sanoi hän että voisin tulla kesäkuun lopuksi kun edellinen au pair lähtee. Toivottavasti saan pian vastauksen!
Jokainen päivä on samaa. Ja, koska tämä Suomen ihana kesän alkaminen näyttää siltä kuin syksy olisi palannut, en pääse edes lenkkeilemään. Haluaisin jo jotain tekemistä! En usko, että perheessä tulee olemaan kaksi täysin samanlaista päivää, onneksi. Sitten en myöskään tiedä milloin pitäisi mennä juttelemaan ja tiedustelemaan nordeaan ja kelaan. Kaikkihan on tietenkin ainakin suurimanosan heinäkuusta kiinni. Enkä tiedä ehdinkö enää elokuussa. Toisaalta taidan jättää nämä kesäkuun huoleksi.
Eilen illalla jäin miettimään, mitä teen suomen ja ruotsin lipuillani. Minulla oli tapana pitää ruotsin lippua kulhossa muiden Ruotsi-tavaroiden kanssa kirjoituspyödällä, koska se muistutti haaveista ja toi onnea. Tämä kaikki, mistä olen haaveillut alkaakin käymään toteen. En tiedä otanko ja jos otan milloin otan liput mukaani. Haluiaisin ne ainakin omaan asuntooni, sitten joskus kun se on ajankohtaista. Keräilettekö te jonkin/joidenkin maiden lippuja? Ja jos keräilette, miksi?

Se tulee sattumaan

Se tulee sattumaan niin paljon, että joudun jättämään tänne ihmisen, jota rakastan eniten maailmassa. Siskoni. Lähtemisestä tekee helpomman se, että siinä vaiheessa siskoni on vasta 10 kuukauden ikäinen, eikä ymmärrä lähdöstäni mitään. Ja tietysti mulla on heti tekemistä siellä perheessä eikä hiljasia hetkiä tuu kauheesti olemaan, joten se varmaan helpottaa sitä tuskaa. Tiedän, että alku tulee olemaan hankala, mutta kyllä se siitä. Olen tässä ollut kotona yksin kaksi päivää, ja nyt kun vain näen kuvan siskostani, meinaa väkisinki tulla kyyneleet. Ja kun hänen bodynsa on jäänyt pöydälle ja vain haistelin sitä. Voi kunpa sen tuoksun voisi purkittaa! Siskoni on mun pikkutaistelija (keskonen) ja ihminen, jota rakastan ylivoimasesti eniten, jonka vuoksi voisin tehdä mitä vaan. Tästä kaikesta välimatkasta huolimatta uskon, että meistä jollain tapaa tulee läheiset. Sen rakkauden voi vain aistia silmistä. Kuinka sisko aina hymyilee mulle, kun aamusin tuun moikkaamaan. Teetin ifolorilla muutamia kuvia, jotta saan ne Ruotsiin mukaan. Ja nyt kun yo-juhlat on kohta niin saan sen ikioman järkkärin ja voi kuinka tulen kuvailemaan kaikkea rakasta täältä, josta voin sitten teettää valokuvia ja ottaa mukaan!