Hyvää uutta vuotta

Tää kulunut vuos on ollut täynnä isoja muutoksia ja asoita, jotka olen ottanutkin turhan negativisesti. Uuden vuoden lupaukseni on olla positiivisempi, sattuipa mitä hyvänsä. Kiitos kaikille lukijoille, jotka ootte matkanvarrella tänne saapunut ihmettelemään ja oikein hyvää uutta vuotta, palataan taas ensi vuonna!

Katsaus vuoteen 2015

Ajattelin tehdä tämmösen postauksen, jossa listaan jokaisen kuukauden kohokohdat. Vaikka mun elämässä on tapahtunu tänä vuonna isoja juttuja, tuntuu silti, ettei oikeesti oo tapahtunut paljon mitään. Odotan jo ensi vuotta ja uusia kujeita, mutta ensin otan ilon irti Suomesta ja nautin perheeni seurasta <3 

Tammikuu

- Viimenen jakso lukiossa > kirjoituksiin lukeminen alkoi kunnolla. Muuten tammikuussa ei juurikaan mitään erikoista tapahtunut.

Helmikuu

- Penkkarit, jota oli odotettu! Se oli ikimuistonen päivä kaikin puolin, joka varmaan säilyy muistoissa pitkään.

- Ensimmäiset kirjoitukset alkoi (äidinkieli).

- Ystävännpäivänä lensin tuttavani luokse Ruotsiin, jonka olin tavannut vain kerran aikasemmin. Se oli hullua, mutta ihan huippu reissu! Samalla lensin myös ensimmäistä kertaa yksin.

- Viimesenä oli vielä siskon kastejuhla, jonka jälkeen ei tarvinnut enää salailla nimeä.

Maaliskuu

- viimeset kirjoitukset ja koulu loppui.

- Alkoi ahkera haku kesätöihin (joista en ikinä saanut edes yhtä haastattelupyyntöä).

- Kuun lopussa lähti aupparihaku käytiin kunnolla.

Huhtikuu

- Hostperheiden yhteydenottoja ja viestittelyjä.

- Vierailu nykyisessä hostperheessä

- Risteily kaverin kanssa. Se oli eka isompi juttu, joka tehtiin yksiksemme ja hoidettiin itse.

- Ensimmäistä kertaa äänestin vaaleissa.

Toukokuu

- Aupparijuttu varmistu ja todellisuus iski, että kohta lähdetään.

- Käytiin perheen kanssa pitkästä aikaa korkeasaaressa. Sää ei ollut meidän puolella ja saatiin kaatosade niskaan.

- Ylioppilasjuhlat!

Kesäkuu

- Ensimmäisen kesäheilan tapaaminen

- yheissynttärit kaverin kanssa

- 2 viikkoa aupparointia ja perheeseen tutustumista. Ensimmäinen pitempi jakso poissa perheen luota.

- Yksi kolmesta kissoista jouduttiin antamaan uuteen kotiin.

Heinäkuu 

- Elämäni eka roadtrip. Huippu viikonloppu Turussa, josta ei historiaa puuttunut.

- Oleilin paljon siskoni kanssa.

- vietettiin monet läksiäiset.

Elokuu

- Mun suuri päivä koitti ja lähdin Ruotsiin. Olin sekavissa tunnelmissa koko vuorokauden.

- Sopeutumista au pairin arkeen

- Podin paljon koti-ikävää

- Harrastin paljon lenkkeilyä Täbyn mukavissa maisemissa

- Haettiin mun ruotsalaista henkilötunnusta

Syyskuu

- hakemus hyväksyttii ja sain mun henkilötunnuksen ja olin virallisesti kirjoilla Ruotsissa.

- Elämäni ensimmäinen baarireissu. Meillä oli huippu hauskaa suomityttöjen kanssa ja tapasin Oonan ensimmäistä kertaa. 

Lokakuu

-Viikko yksin vastuussa talosta ja lapsista

- Normaalia enemmän töitä ( ei normaalia enempää palkkaa).

- Ensimmäinen Suomiloma, joka meni nopeasti.

- Halloween-juhlat Oonan kanssa, jotka meni vähän myöhäiseksi, kun ei maltettu mennä nukkumaan :D

Marraskuu

- Uusia auppari tuttavuuksia

- Ensimmäistä kertää ikeassa Ruotsissa

- Paljon treffejä

Joulukuu

- Erilainen itsenäisyyspäivä. Ei tuntematonta sotilasta, hienosti pukeutumista tai hyvää ruokaa.

- Nordean kanssa tappelua.

- Ensimmäinen kunnon puhelimen osto omilla rahoilla

- Jouluaatto perheen ja sukulaisten kanssa 

Mitä teillä jäi päälimmäisenä mieleen vuodesta 2015? Mulle ehdottomasti 3.8, jolloin laiva lähti kohti Tukholmaa.

joulutunnelmia

Meillä oli aika rauhallinen ja tunnelmallinen joulu. Aamulla heräsin yhdeksän aikaa ja siskoni leikki tyytyväisenä olohuoneessa. Hän sai heti avata mun lahjan (dalarhäst pehmolelu), mutta paketin avaaminen ei vielä oikein kiinnostanu, lahjanaru oli kivempi juttu :D Yhdentoista aikaan syötiin riisipuuro ja alettiin valmistautumaan. Me lähdettiin tädilleni Porvooseen joulunviettoon. 
Porvoossa meitä odotti tätini, serkkuni, kummisetäni, mummoni ja kummisetäni vanhemmat (= puolet suvustani haha). Muut söi perinteistä joulu ruokaa kinkkua, kalkkunaa, laatikoita, graavilohta jne., mutta onneksi mun ihana äiti paistoi mulle lohta, jota sainkin ihan riittävästi! Tavallinen jouluruoka ei oo ihan mun juttu, mutta kyllä mä muutaman haarukallisen porkkanalaatikkoa pystyn syömään. Ite en myöskään tykkää pipareista ollenkaan, oonko ainoa? Jälkkäriks meillä oli luumurahkaa ja kuivakakkuja. Ruokailun ja pienen hengähdystauon jälkeen lähdettiin pihalla sijaitsevaan atelijeehen (enosaakirjoittaa), jossa meitä odotti kuusi lahjoineen. Yllättävän monta lahjaa sain, odotin korkeintaan kolmea neljää pakettia, mutta kyllä niitä hieman tuli. Sain käytännöllisiä lahjoja, kuten huomiovalon (koska aina hukkaan heijastimet), vitamiineja, sukkia, kosmetiikkaa, Eric Saaden kalenterin (parasparas <3), suihkusaippuoita ja paljon suklaata (pätkis, fazerin jogurttisuklaa ja geisha). Se siitä herkuttomasta helmikuusta, mulla on laatikollinen suklaata ja lakua, ja ne ei mene kuukaudessa! :D Nyt on taas suomivarastot täytetty ;D 
Lahjojen jälkeen nautittiin vähän juustoja ja glögiä. Mulle riitti mun lemppari ananasjuusto (suosittelen), mutta muutamaa vähän vahvempaa kai kermajuustoa maistoin ja kyllä tykkäsin. Ehkä musta siis vielä joskus aikuinen tulee,  vaikkei homejuusto vieläkään mene ;) Kaiken kaikkiaan ihana joulu, vaikka tänään vain otetaan rennosti kotona perheen kesken ja syödään hyvin. Ihanaa joulua kaikille!

 

materialismi onnellisuus ja Suomi

Eilen ostin ekaa kertaa itse työlläni ansaituilla rahoilla uuden puhelimen ja voi sitä onnen määrää! Mun piti alunperin ostaa se vuoden vaihteen jälkeen, mutta totesin, ettei se hinta silloinkaa vielä laske, joten miksikäs odottaa. meni vajaa 200 kruunua budjetin yli, muttei se nyt maailmaa kaada.
Hipsin siis eilen jo ennen kymmentä talosta ja suuntasin metsään ystäväni luo, josta siinä matkalla käytiin puhelinkaupoilla. Ajattelin etukäteen, että lauantai tulee kulumaan tooosi hitaasti, koska odotan vain sunnuntaita, mutta kyllä se aika nopeasti silti menikin. Meillä oli rauhallinen ja mukava päivä, josta puolet meni uuden puhelimen kanssa leikkiessä, hupsis.
Tänään oli herätys kahdeksalta ja ennen yhdeksää lähettiin ajamaan kohti Arlandaa. Matka kesti reilu tunnin sieltä ja meinas iskeä paniikki lähtöselvityksen jälkeen kun en taaskaan meinannut löytää sitä oikee paikkaa, johon laukku heittää ruumaan :D Mutta mä osasin ja pärjäsin yksin ja olin ajoissa. Lento kesti taas se 45 minuuttia, joka meni hujauksessa. Voi  itä ilon määrää kun nähtiin siskon kanssa Helsinki-Vantaalla. Toinen oli niin iloinen ja vain nauroi koko automatkan <3 Nyt on väsynyt mutta onnellinen fiilis <3

Ps. mua voi seurata snapissa nimellä beautifulbomb96

 

Malttamaton

Enää 4 päivää jäljellä, josta 3 työpäivää! Minuutit saisi vielä mennä hieman nopeammin. Perjantaina mulla on valitettavasti niin huono tuuri, että joudun olemaan töissä koko illan, mutta enköhän mä sen kestä! En jaksaisi odottaa lauantaihin, sillä menen ystäväni luo metsään jaja käydään samalla ostamassa mulle uusi puhelin! Olen kuolannut sitä kohta kuukauden verran ja tarkotuksena oli odottaa ensi vuoteen, mutten maltakaan odottaa! Sunnuntaiaamuna hän sitten heittää mut kentälle. Kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa :)
Maanantai oli tosi rauhallinen päivä, koska mulla oli vaan aamulla töitä. Iltapäivällä tarhatäti soitti hostmammalle ja kysy voiko tulla hakemaan tytöt vähän myöhemmin. Tytöt halus olla pitkään tarhassa :D Ja mitä mä tein koko illan.. pelasin pari tuntia cooking feveriä hupsista.
Eilen me askarreltiin joulujuttuja. Keskimmäinen poika oli vähän kipeenä, joten hän oli koko päivän kotona ja halusi askarrella tyttöjen kanssa. Hän askartelikin tosi hauskan tontun, josta mulla ei valitettavasti ole kuvaa. Tytötkin askarteli joitain ukkoja ja mä keksin tehdä itselleni lumihiutale-koristeen, kun ei mulla edes jouluvaloja oo huoneessa. Ihan kiva siitä tuli ja oli helppo toteuttaa. Miten te ootte laittanu joulua huoneeseenne? :)

 

pikkujoulut & koomapäivä

Mulla oli vauhdikas viikonloppu tai oikeastaan lauantai. Alunperin mun piti vahtia lapsia yhteen, mutta poika sairastui eikä päässytkään osallistumaan jalkapallomatsiinsa, joten mä sain rauhallisen vapaan aamupäivän. Soitin nordeaan ja jonotinkin turhaan melkein puolituntia. Siitä sitten aloin valmistella itseni juhlakuntoon. Nähtiin suomiaupparin Oonan kanssa kaupungilla kahen aikaan. Oona osti mulle uudet nahkahanskat, vaikken ollutkaan vielä saanut mun pankkiasioita kuntoon. Ei löytynyt täysin samoja valitettavaati, mutta ainakin samantapaiset! Käytiin sitten vielä etsimässä joululahjaa jostain scifi kaupasta, jonne mä hänet onnistuinkin hukkaamaan.. :D

Hetki pyörittiin vielä vanhassa kaupungissa ja lähdettiin Oonan luo heittämään ylimääräiset tavarat. Mä oon ihan rakastunut italialaiseen pizzeriaan il fornoon, joka sijaitsee vasastanissa. Olihan mun pakko Oonakin sinne viedä ja hän kyllä tykkäs! Itse oon niin rakastunut yhteen pizzaan, etten uskalla muita edes kokeilla haha. Pizzan jälkeen lähdettiin meidän suomitytön luo etkoille, josta sitten myöhemmin suunattiin baariin. Tämä baarireissu tuotti pienen pettymyksen. Siellä oli lähinnä juuri parikymppisiä eikä ketään kiinnostavan oloista. Tanssilattiakin oli pitkään ihan tyhjillään.
Sunnuntai olikin aika koomapäivä. Menin tapailemani miehen luoksi yöksi enkä meinannut malttaa nukkumaan mennä ennen puolta kuutta..siinä tuli sitten reilun neljän tunnin yöunet ja sängystäkin pääsin ylös vasta kolmen jälkeen. Uutta tuttavuutta tein lussebullen kanssa eli sahramipullan, jota paljon syödään lucia viikonloppuna. Maku oli hieman omituinen, mutta kyllä se oli ihan syötävää. Krapulassa maistuu kuitenkin paremmin rasvainen mättöruoka, joten käytiin mäkkärissä, josta suuntasin pussi kädessä kotiin. Oli hauska viikonloppu, mutta nyt on luvassa vielä kivempi, sillä lento Helsinkiin lähtee sunnuntai aamupäivällä!

mun huone

Mun on jo kauan pitänyt toteuttaa tää postaus, mutta se on aina vähän jäänyt. Tänään sain aikaan kuvata mun huoneen päivänvalossa, joten nyt tekin pääsette sen näkemään! Tykkään mun huoneesta, koska tää on tosi tilava ja vaikka mulla ois pyykit kuivumassa täällä riittää silti tilaa. Ja rakastan mun isoa sänkyä! Ainoo miinus on ehkä se, ettei tääläl oo tuolia/pöytää ja hoidankin kaiken aina sängyllä ja lattialla :D No eipähän pääse se kuuluisa tuoli täyttymään vaatteista..  Niin ja noi lasiovet ei oo kauhee kiva juttu pakkasilla, silloin en voi ollenkaan avata verhoja, koska muuten mun huone muuttuu jääkaapiks, koska mun huoneessa ei lämmitys aina toimi niin kuin pitäs. Kesäsin taas on ihana avata ovi ja nautiskella säästä tossa portailla.

 

Loman tarpeessa

Tää viikko ei ole alkanut erityisen hyvin mun osalta. Oon ollut tosi ärsyyntynyt. Ehkä johtuu siitä, etten sunnuntaina oikeesti tehnyt yhtään mitään muuta kun katsoin TVtä yksin huoneessani.. Mutta nyt kahtena päivänä on palanut pinna lapsiin, kun ei mitään kuunnella. Eilen odotin 15 minuuttia ja muistutin syömään ruokaa ja kyselin ovatko he valmiita. Sinä aikana en saanut yhtäkään vastausta ja vain muutama lusikka meni suuhun. No sitten meni totaalihermot ja otin ruuat pois ja hoputin juomaan maidon. Näin myös varmaan jatkossa teen. Jossei istu pöydässä ja syö, vaikka kuinka sanotaan, niin sitten lähtee ruoka pois. Eiväthän he voi päiväkodissa tai koulussakaan hyppiä 1000 kertaa pois pöydästä. Lisäksi mun mielestä lelut ei kuulu ruokapöytään, vaikka olisivat tulleet joulukalenterista.. Aamuisin tyttöjä saa minuutin välein muistuttaa syömisestä ja silti tämä toinen tyttö ei koskaan ota sitä kuuleviin korviinsa. Sitten kun mulla menee hermot, niin lähtee lelut käsistä.
Ei nää lapset niin kauheita loppupeleissä oo, mutta kun ne EI KUUNTELE mitään. Ja mua ärsyttää toistaa itteeni oikeesti miljoona kertaa. Tänäkin iltapäivänä piti toiselta tytöltä kysyä ainakin 10 kertaa mitä hän ottaa välipalaksi. Eikä edes auttanut korottaa ääntä.. Onneksi kotiin ja lomaan on enää 12 päivää jäljellä! Ja 8 työpävää jäljellä, kyllä tästä selvitään!

 Joulufiilis on vielä hieman hukassa, ehkä osittain lumettomuuden takia, mutta eiköhän se siitä nouse, kun viikonloppuna pääsee viettämään pikkujouluja! :)

Päiväni kaupungilla

Eilen mun piti alunperin mennä suomiauppareiden pikkujouluihin, mutta väki peruikin sen ja mulle tuli muuta hommaa, joten en sitten päässytkään ns. pikkujouluihin (kiitos vähäisen reskassan). Jouduin aamulla olemaan hetken töissä, kun hostäiti joutui menemään johonkin kurssille ja hostpappa tuli sitten yhden maissa Pariisista. Siitäpä minä lähdin heti kaupungille mun suomitytön kanssa. Kiereltiin muutama kauppa ja löydettiin hänelle täydelliset kalliit farkut. Mun missio oli löytää glitteristä kampavalkki, koska oon hurahtanut hiustenlaittoon ja omistan jo nutturavalkin, joka on ihanan helppokäyttöinen. Mutta näköjään Ruotsista niitä ei saa, sen bongasin muutenkin Suomen glitterin kampausoppaasta.. No ostinpa ensi viikon baarireissulle söpön hiuskoristeen!
Tukholmassa oli vieläkin hirmu tuulista mysrkyn jäljiltä, mutta otin riskin ja otin mun uuden hatun päähän ja ihanat nahkahanskani, kun oli niin lämmintä. Epäonnekseni unohdin hanskat penkille kauppakeskukseen ja kun sen tajusin juoksin tuhatta ja sataa takaisin, mutta joku oli ilmeisesti ottanut ne. Pistää vihaksi, että joka vaan nappaa toisen omaisuutta, eikä vie esimerkiksi infoon, jotta ne palautuisivat omistajalleen.. Voi sanoa, että oli tosi paska fiilis ja on vieläkin. Onneksi mulla on ihana suku, joka avustaa, jotta saan ensi viikonloppuna uudet. Oon kaks vuotta odottanu, että voin hommata nahkahanskat (ei mitään Guessin ökykalliita) ja sitten ne vain viedään.. Onneksi saan uudet enkä mene vararikkoon.

Tänään meni muuten 10 000 katselun raja rikki mun blogissa, vau!

Mitä olen au pairina oppinut?

Siivoamaan
Olen niin tottunut siivomaan keittiön. Tiskikoneen täyttö on yksi mukavimmista hommista tässä isossa keittiössä. Tiskikoneen täyttö ei ole enää ällöttävää. Ennen suostuin vain tyhjentämään koneen puhtausta astioista. Tiskirätin käyttö on myös tullut tutuksi! En ikinä kotona pyyhkinyt pöytää ym., mutta täällä se menee jo rutiinilla, koska lapsethan ei tunnetusti kovinkaan siistejä ole :D Myös lasten askartelujen siivouskaan ei enää tunnu pakkopullalta.

Kärsivällisyyttä
Lapsille ei voi alkaa huutaa, ei ne ymmärrä. Voin joutua siivoamaan samat sotkut useaan kertaan, kun lapset päättävätkin yhtäkkiä jatkaa askartelua. Asiat eivätmyöskään aina mene, kuten on suunniteltu ja siihen pitää vain suhtautua kärsivällisesti.

Itsenäisyyttä
Au Pairina et voi enää pyytää äitiä hoitamaan asioitasi. Kaikesta pitää selvitä itse, vaikka hostperheeltä voi aina pyytää apua. Kaikki alkaa jo siitä, että etsit itse perheesi ja lähdet matkaan. Au Pairina olo valmistaa kyllä hyvin omille muuttoa, vaikka sun ei juurikaan laskuja ym. tarvitse vielä maksaa. Itse maksan ns. prepaidliittymäni joka kuukausi sekä matkakorttini, mikäli perheen antama rahamäärä ei kaikkiin matkoihin riitä.

Säästämistä
Säästän yli puolet saamastani "palkasta", eli säästöön menee aina 2 000 kruunua (200e). En myöskään heti osta haluamaani vaatetta/tuotetta, vaan kiertelen eri kauppoja ja vertailen hintoja. Joskus sitä tosiaan löytää haluamansa paljon halvemmalla, jos vaan malttaa mielensä ja odottaa!

Suunnittelua
Koska en loppuelämääni tässä talossa ja perheessä asu, pitää olla tulevaisuuden suunnitelman selvät. Myös joka kuukauden käyttörahat  vaativat suunnittelua, sillä raha ei riitä kaikkeen, johon haluaisi. Suunnittelen mielelläni viikonloputkin viikkoa aikasemmin ja suunnittelen budjetin tulevia päiviä varten. Mitä tarvitsen ja mitä vain haluan.

Joulukuu

Ja näin se joulukalenterin ensimmäinen luukku avautui. Tosin ei mulla, koska en tänä vuonna omista yhtäkään joulukalenteria, joka on ihan hassua. Mutta enää 19 päivää kotiin <3 Lapset avas joulukalenterit innoissaan tänään. Niitähän on peräti kolme jokaisella; yksi kuvakalenteri, yksi suklaakalenteri ja yksi äidin tekemä, josta he saavat joka päivän pussin, joka sisältää pieniä leluja ja juttuja. Itse olisin halunnut marssuklaa-kalenterin. Olisi ainakin joka päivä tekosyy syödä suklaata :D Onko teillä jonkilaista joulukalenteria?

Sunnuntai-iltana lähdin 10 minuutin varotusajalla keskustaan. Mulle on tullut yhteydenottoja blogin kautta toisilta auppareilta ja nyt tapasin jälleen yhden. Aupparina vaan yksinkertasesti tarvitsee toisen aupparin vertaistukea. Se kun toinen oikeesti ymmärtää mitä tarkoittaa ja mitä kokee.

Mutta tosiaan Tukholman keskustassa on mieletön määrä erilaisia jouluvaloja kaikkialla ja kaduilla menee niin sanottu "valokävely", jonka varrella voi samalla bongailla erilaisia valohässäköitä. Hirvet oon bongannu, mutta yritettiin ettii enkeleitä, mutta ei löydetty niitä tai sitten eivaan osattu lukea karttaa. Mutta varmaan Tukholman isoin joulukuusi tuli bongattua! Ja aion vielä löytää ne enkelit ennen kuin käväisen Suomessa ja joulu loppuu..

Kokeilin vielä kaupan irtosalaatti valikoimaa (vai miksikä sitä kutsutaan), joka on varmaan kolme kertaa suurempi ja hygienisempi kuin Suomen mm k-kaupoissa :D Sen verran hyvää oli, että voi olla että osa palkasta tästä lähtien hupenee salaattibaariin.. Rakastan Ruotsin kaupoissa sitä, kun ei tarvitse itse punnita mitään, kiikutat kaikki vaan kassalle suoraan.

Uusia tuttavuuksia

Lauantaina olin jo aikasin liikkellä. Keskustassa olin jo hiemana kahdentoista jälkeen, joka on mulle tosi aikaista, yleensähän nousen sängystä puoli 12 viikonloppuisin. Näin yhtä uutta suomiaupparia, joka tuli Västeråsista käymään Tukholmaan. Suunnattiin ensiksisuomalaisen koulun joulumarkkinoille, joka oli hieman pettymys. Ei löytynyt edes karjalanpiirakoita, joten päätettiin kävästä eräässä suomikaupassa. Pienen pyöriskelyn gpsn kanssa tuotti tulosta ja me löydettiin perille! Oltiin molemmat ekaa kertaa siellä ja no ei sitä "SUomikauppa" nyt ihan kaupaksi voi kutsu enneminkin pieneksi kojuksi. Mutta sieltä löyty karjalanpiirakoita, jopa munavoilla jos halusi. Me lähdettiin sieltä metrolla takasin keskustaan,vaikka myöhemmin meille selvis että kyseinen "kauppahalli", jossa tämä suomikauppa sijaitsi, oli aivan kävelymatkan päässä keskustasta.. Ja me otettiin metro ja kaiken lisäksi en edes kattonut mihin metroon hypättiin, niin teitysti siihen väärään metroon.

Keskustasta mukaan tarttui ihanat nahkahanskat, tosin hieman yli budjetin, ne makso n 40 euroa. Mutta kahdessa sormessa on sellaset kosketusnäyttö jutut, joten pystyn käyttämään puhelinta niillä! Tigeristakaan en koskaan lähde tyhjin käsin ulos.. Sieltä tarttui mukaan kynsitarroja (koska olen laiskistunut kynsien lakkaamisen suhteen) ja ihana koru, jollasta oon kuolannu jo pitkään. Sain myös ostettua viimeiset joululahjat/tuliaiset, ellen vielä spontaanisti keksi jollekin jonkun lahjan :D Mutta me tosiaan harhailtiin se viisi tuntia ympäri Tukholmaa ja hauskaa oli. Illalla näin vielä toisen miehen sunnuntailta ja käytiin syömässä mun vakkariravintolassa. Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan huippupäivä ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen.

Sunnuntainaamuna nousi hyväntuulisena ja odottavana. Mutta tilalle sainkin aika paskan päivän. Ahdistusta, itkua ja yksinäisyyttä. En viitsinyt kaupunkiin yksin lähteä, koska mitä mä sielä taas yksin tekisin ja romahtaisin? Silmät on itketty kuiviksi ja päänsärystäkin kärsitty ja epötoivo hiipuu hiljalleen takasisin iltapäivällä. Miks mun elämä on niin vaikeeta? Miksi sataa vain paskaa niskaan ja miks mun pitää reagoida niin voimakkaasti ihan pieniinkin asioihin.. Näitten neljän päivän jälkeen on ihan mukava palata töiden ääreen taas huomenna. 
Lähdin kiireessä yllättäen keskustaan illaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Yllättävät vapaapäivät

Keskiviikko aamuna puhelin niitä näitä hostmamman kanssa, tarkoituksena pyytää saada vihdoinki rahat SL-kortin lataamiseen. Keskustelussa kävi ilmi, että perheen ihan ensimmäinen au pair (ollut 5 ennen mua) on tulossa käymään ja mä voisin tehdä mitä huvittaa torstain ja perjantain. Sain siis pidennetyn viikonlopun! Torstaiaamuna mun piti vaan olla hetki tyttöjen kanssa, sillä aikaa kun hostmamma heitti pojat kouluun. Tytötkin oli vapaalla tarhasta, jotta ne pääsi olemaan tämän edellisen aupparin kanssa ja tekemäään kivoja juttuja.
No minäpä vapaapäivästä innostuneena kävin mun suomityttöjen kanssa lounaalla eräässä kiinalaisessa. Siellä vierähti muutama tunti nauttien hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihana, kun ei ollut mitään kiirettä kotiin. Vaikka kotimatkalla kävi huono tuuri ja sekä metro että roslagsbana meni nenän edestä. Odotin siellä rossia puolisen tuntia, mutta onneksi oli akkua ja nettiä jäljellä!
Tänään on ollut vain rauhallinen kotipäivä. Stressasin taas turhista asioista ammuyöstä, joten en saanut nukuttua. On se kumma kun turhista asioista pitää aina murehtia.. Mun koko aamupäivä meni sängyssä pyöriskellen, kun en meinannut saada unta, vaikka väsymys painoin. Nyt toivon, että saan unenpäästä kiinni illalla, huomisesta on nimittäin tulossa ihan huippu päivä!

minä ja ruotsi

Ruotsi on ensimmäinen kieli, jonka oon oppinut. Oon siis aina osannut ruotsia, se ei koskaan oo ollut mulle vieras kieli. Suomen kielen opin kun olin reilu 3-vuotias ja menin suomenkieliseen tarhaan. Alle kouluikäsenä puhuin enimmäkseen ruotsia silti. En tiedä mikä muhun meni ala-asteen aikana. Vuosi vuodelta puhuin vähemmän ruotsia. Äidin kanssa kotona sekä puhelimessa sekä joskus sukulaisten kanssa (äidin puolelta kaksikielinen suku). Ala-asteen ja yläasteen välillä, alkoi mun niin sanottu "suomettuminen" (ei siis tarkoita sen alkuperäistä tarkoitusta). En juuri koskaan puhunut kenellekään ruotsia, yläasteella vain äidin kanssa puhelimessa.  Jotenkin suomen kieli vain valtas mut. Tietenkin kuulin joka päivä ruotsia ja se tuntui silti aina omalta kieleltä, vaikka olin jokseenkin vieraantunut siitä. Lukion aikana en enää edes puhunut puehlimessa äitini kanssa ruotsia! Silti mun oli jotenkin helpompi uttrycka eli ilmaista itseäni ruotsiksi. Lukiossa mun puheesta huomas sen, että ruotsi alkoi tulemaan takas. Joskus en saanut vaan päähäni suomeksi sanaa ja olen jopa joutunut tekstaamaan äidille kysyäkseni mikä joku sana on suomeksi!
Lukion aikana tosin sain mun ensimmäiset ruotsalaiset ystävät. Puhuin ekaa kertaa ruotsalaisen kanssa enemmän kuin käyttäen vain kahta sanaa. Sujuvaa ruotsiahan olen aina puhunut, vaikka se tietysti välillä hieman tökkii. Täällä Ruotsissa mulla siis ei ole mitään suurempia ongelmia ja puhetta on tullut alusta asti sujuvasti ja reippaasti. En silti koe olevani vielä kielellisesti valmis opiskelemaan ruotsiksi, kun en ole koskaan ennen sitä tehnyt.

Treffien täyteinen sunnuntai

Mä olin onnistunut buukamaan kahdet treffit peräkkäin sunnuntaille, jep kahdet!  Ensimmäisen kanssa olin kirjottanut muutaman viikon ja ja toisen kanssa melkein viikon. Melko uusia tuttavuuksia siis. Ensimmäisen tapasin vielä valoisaan aikaan vanhassa kaupungissa. Tarkotuksena oli käydä pyörimässä turistikaupoissa vertailemassa valikoimia ja hintoja muutamaa joululahjaa varten. Kun vanha kaupunki oli kierrelty niin käytiin metsästämässä apteekkia ja vitamiineja ja sinkkiä mulle. Mutta sinkki oli liian kallista mun kukkarolle molemmissa apteekeissa, joten päädyttiin ettimään sitä ruokakaupasta. Sinkkiä ei löytynyt, mutta monivitamiinit ja magnesium löys paikkansa mun laukusta. Etsintöjen lomassa meillä oli hauskaa. Molemmat oli puheliaita, joten hiljasta hetkeä ei juuri lainkaan tullut! Löysin muuten Ur&Pennistä matkalaturin alle kymmenellä eurolla (ilman alennusta yli 20 euroa), joten nyt ei tarvitse enää panikoida akun loppumista! Käytiin vielä lopuksi kuolaamassa Åhlenssissa (vähän kun stockmann) Snö of Swedenin koruja. Täytyy kyllä käydä koruostoksilla kun lompakko on saanut vähän täytettä! Mutta kaiken kaikkiaan kolme tuntia meni tosi nopeasti ja sitten olikin aika juosta seuraavan luo :D Toisen herran kanssa käytiin jossain kivassa kahvilassa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Hän ei meinanut tuntea katuja tai kauppoja, vaikka on asunut Tukholmassa lähes koko ikänsä :D Joten minä peräti osasin suunnistaa ja tiesin paikkoja paremmin! Lopulta kellokin alkoi olemaan sen verran, että oli pakko lähteä kotia kohti, jotta pääsisi ajoissa sänkyyn (sunnuntain huono puoli).

Sain tietää, että joulukatu avataankin vasta tänä lauantaina, joten ei ihme, etten mitään katua ollut löytänytkään! :D Etin siis ihan turhaa hienoja valokatuja, mutta sainpahan silti napattua söpön kuvan!

Shoppailupäivä

Lauantaina vietin ensimmäistä kertaa täällä ollessani shoppailu-päivää. Vaikkei mulla iso budjetti ollutkaan, matkaan tarttui löytöjä, joita oon ettiny jo pitkään. Parasta, että sain ne halvalla! Sain ostettua muutamat joululahjat ja koska olen muutaman myös itse tehnyt, ei jäänyt jäljelle enää kuin muutama pikku juttu ostettavaksi. Käytiin ensimmäiseksi eräässä halvassa kenkäliikkeessä, joka on nimeltään skopunkten. Siellä on usein tarjous "osta 2 saat halvemmasta parista -50%". Ja muutenkin siellä oli paljon kenkiä 30-40 eurolla ilman alennusta. Ostin tottakai kahdet kengät, kun toiset sai puoleen hintaan! Nyt sain hieman lämpimämmät talvikengät, ihanat bootsit. Voi sitä materialismionnellisuutta! Ja HMstä löysin mun pitkään metsästämän hatun melkein puolet halvemmalla, mitä muualta ostettuna, joten tottakai se lähti mukaan! Harmi vaan, että talvi lähestyy kovaa vauhtia ja sen käyttö jää vähemmälle tänä vuonna, kevättä odotellessa!
Shoppailun lomassa tuli nälkä, joten käytiin syömässä mun kantapaikassa soft bar&kök'ssä. Lauantai-iltana oli kuitenkin paljon porukkaa, mutta kyllä me pöytä ja ruuat kohtuu ajoissa saatiin! Kaiken kaikkiaan mulla oli tosi kiva lauantain, ihan superkivaa oli pitkästä aikaa!

 siskolle joululahja :)

Tukholman joulukatukin taidettiin avata nyt 21.11., mutta ei ehditty koskaan sinne kattomaan, koska aika kulu liian nopeesti. Valoja bongailin kuitenkin vanhassa kaupungissa, josta muutaman kuvan yritinkin napata. Yllätyin kuinka helposti pimeässäkin kuvat onnistuu!

Miten Au Pairiksi?

Suunnitteletko lähtöa au pairiksi? Tässä muutama juttu, joka kannattaa ottaa huomioon ja perehtyä.

Perheen etsiminen
Ensin  täytyy tietysti päättää maa, jossa haluaa työskennellä ja siitä lähteä etsimään sopivaa perhettä kyseisestä maasta. On monia tapoja löytää perhe, kuten eri nettisivustot esimerkiksi aupairnet24 ja aupairworld, mikäli haluat etsiä itsenäisesti perhettä. Molemmissa sivustoissa voi rajata maan, josta hakee ja aupairworldissa jopa kaupungin, jos haluat perheen tietystä kaupungista. Itsenäiselle hakijalle voi perhe löytyä esimerkiksi facebook-ryhmistä. Itse aupparoin Tukholmassa, joten olen mukana ryhmässä "au pair Stockholm". Sieltä näen usein hakemuksiakin. Myös esimerkiksi mollin sivuilta saattaa löytyä ulkosuomalaisia perheitä, jotka etsivät suomalaista lastenvahtia.
Sitten on mahdollisuus hakea jonkun järjestön kautta (esimerkiksi Alianssi), jossa sulla on sen järjestön tuki ja turva koko ajan. Varsinkin, jos lähtee johonkin pidemmälle,voi olla parempi valita järjestön kautta. Maailman toiselta puoleltahan ei noin vain takaisin tullakaan. Ja on maita, joihin pääsee vain järjestön kautta (USA).

Asiat kelan kanssa
Kannattaa lukea tarkasti nämä kelan asiat, varsinkin, jos meinaat aupparoida vuoden tai yli. Kelalle ei pidä sanoa, että saat aupparoinista palkkaa, vaan taskurhaa, muuten et enää kuulu Suomen sosiaaliturvaan, vaikka aupparoisit vain muutaman kuukauden. Jos aupparoit vuoden tai alle kuulut automaattisesti Suomen sosiaalitruvaan ja mikäli et omista eurooppalaistasairaanhoitokorttia, kannattaa se tilata kelan sivuilta. Jotta kaikki asiat saadan järjestettyä, kannattaa varata kelalle aika ennen lähtöä ja käydä juttelemassa ja selvittämässä asioita, ettei sitten maailmalla tule ikäviä yllätyksiä (niinkuin minulle alkusyksystä).

Koti-ikävä
Tähän en itse osannut varautua ollenkaan. Alku on aina rankkaa. Olet uudessa maassa aivan yksin, kun et vielä tunne ihmisiä. Se tuntuu rankalta ja ensimmäiset kuukaudet meneekin usein ihmisiin tutustuessa. Älä jää yksin, vaan ota yhteyttä ihmisiin. Monissa auppari-ryhmissä löytyy myös toisia suomalaisia, johon on aina helppo tutustua,varsinkin, jos paikallisiin on vaikea tutustua! On myös ihanaa saada puhua ja kuulla omaa kieltä maailmalla ja jakaa omia kokemuksia.


Työn rankkuus
On rankkaa asua samassa paikassa, jossa työskentelee. Perheen kanssa täytyy tehdä selväksi työajat ja vapaa-ajat. Viiikonloppusin kannattaa mennä ulos ja tutustua ihmisiin ja uusin paikkoihin, näin saat myös tunteen, että olet oikeasti vapaalla! Alussa olin itsekin hieman varpailla iltaisin ja viikonloppusin, josko mun pitäisi tehdä jotain. Mutta jos sun pitää esimerkiksi arkisin tiskata lasten käyttämät astiat, älä tee sitä viikonloppusin, kun/jos olet vapaalla.
Aupparin hankkivat perheet ovat myös yleensä melkko varakkaita ja lapset usein hemmoteltuja ja kasvatustavat saattavat poiketa suuresti omasta näkemyksestäsi. Älä yritä muuttaa kasvatustapoja, vaan tee se mitä pyydetään, vaikka se tuntuisi oudolta.
Alussa myös lapset saattavat vierastaa sinua, vaikka tulisit hyvin toimeen lasten kanssa ja pitäisit heistä. Älä heitä kirvestä kaivoon heti. Lapset kyllä rohkaistuvat, kun viettävät kanssasi aikaa. Ole siis kärsivällinen.


Muuta
Mene avoimin mielin ja ole oma itsesi! Au pairina opit itsenäisemmäksi, opit uutta itsestäsi ja saat toivottavasti aivan mahtavia kokemuksia!

Joulutoiveita

Keskiviikkoiltat ovat viikon pahin hetki. Äiti juoksee jokaisen pojan harrastuksissa ja mä joudun hoitamaan iltaruuan ja nuorimman pojan sählyyn valmiiksi. Tytöt ei meinannut eilen pysyä paikallaan, vaan juoksivat koko ajan pois pöydästä ja toinen ei malttanut syödä ollenkaan, vaan riehu nuorimman veljensä kanssa. Jouduin nuorinta poikaa koko ajan muistuttamaan, että hänen pitää syödä, jotta ehtii pelamaan sählyä. Sen lisäksi, että tyttöjä ei meinaa saada pysymään pöydän ääressä, jouduin syöttämään toista (5v), jotta tämä söi, koska hän ei juurikaan ole kiinnostunut syömisestä. Nämä lapset syö harvoin lautasensa tyhjäksi..
Tänään tehtiin joululahjatoiveita. Tytöillä ei ollut juuri mitään toiveita valmiina, vaan he katsoivat lelukuvastoa ja valikoivat kasan leluja sieltä. Yllätyin oikeastaan kuinka lyhyt lista toisella tytöllä tuli! Ajattelin, että he haluavat jotain joka sivulta, muttei se ihan niin mennyt. Vilkaisin 9-vuotiaan pojan lahjalistaa, joka olisi arvoltaan noin 1000 euroa, siinä oli mm. iphone 6 suojakuorineen ja muistikortteineen. Perheessä on viisi lasta ja jos jokaisella olisi 1000 euron toivelistat niin tulisi kyllä aika kalliiksi yksi joulu! Ja toiseksi en tajua miksi pitäisi saada himokallis iphone, kun heillä on ipadit jolla he pelaavat, ja nuorimmat pojat käyttävät kännykkäänsä vain soittamiseen ja siihenkin harvemmin. Mulla on oikeastaan vain yksi lahjatoive; glitterin nahkahanskat, jotka oon jo vinkannut äidille aikaa sitten. Plussaa olisi jos parit halvat napakorut saisi crazy factorylta, mutta parasta tässä joulussa on, että pääsen kahdeksi viikoksi kotiin! <3 Saan viettää perheen kanssa joulua, rapsutella kisuja ja peuhata pienen siskoni kanssa, aivan parasta <3

 

Träningshjul - kuntoilupyörä

Mä mainitsinkin edellisessä postauksesta, että kävin hetken mielijohteesta ostamassa itselleni ton kuntoilupöyrän (tai absroll). Oon oikeestaan jo pitkään miettiny sellasta ja nyt kun se tuli vastaan niin tottakai se piti napata mukaan. En ite oikein tiiä miten se vaikuttaa ja kuinka tehokas se on. Kuvastossa ainakin luki, että se treenaa selkä- ja vatsalihaksia sekä kai hartioita ja tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Ja tolla siis treenataan oman vartalon painolla. Oon kattonut netistä videoita ja ne näyttää niin keveyeltä, mutta kun sen ite tekee niin se on kevyestä kaukana! Tässä eilen yritin videon mallin mukaisesti muutaman toiston tehdä, jotta oppisin sen liikeradan. Voin sanoa, että tänään tuntuu! Alavatsalihakset on niin kipeet, että luulis, että ois tehny kunnolla, mutta mä tosiaan harjottelin vasta noin 5-7 toistolla :D Kai sitä sitten on jotain oikein tehnyt ja vaikuttaa ainakin tehokkaalta!

Oon itseasiassa tässä viime viikolla kunnolla tutkinut kuinka paljon kaikki sisältää sokeria. Ihan vaan täälläkin myytävä valion vanilija jogurtti sisältää n. 14 grammaa sokeria sadasta! Me syödään tietämättämme ihan hirveesti sokeria päivittäin. En muuten yhtään ihmettele, miks lapset rakastaa niitten valkosta rieskamaista leipää, siinäkin on perätin 8 grammaa sokeria. Ajattelin, että ensi vuonna alan oikeasti rajottaa tota sokerin syöntiä ja katsomaan mitä suuhuni pistän. Tällä hetkellä yritän totutella siihen, että herkkuja syödään vain viikonloppuna eikä joka päivä. Yritän samalla taistella kaamosväsymystä vastaan ja pysyä pirteänä läpi tämän pimeän kylmän ajan.

Tänään muuten vietetään kansainvälistä keskospäivää, joten pukeutukaa lilaan ;) Itsekin olen ollut keskonen, vaikken ihan yhtä aikaisin tullut maailmaan kuin pieni siskoni. Nyt kun tietää oikeasti, mitä keskosuus on, osaa arvostaa sitä Suomen tasokasta hoitoa. Tippalinssissä olen lukenut toisten tarinoita, joista jotkut ovat valitettavasti päättyneet surullisesti. Onko keskosuus teitä lähellä, onko teijän suvussa keskosia vai oletteko peräti itse olleet keskosia?

Touhukas viikonloppu

Eilen lauantaina mulla soi herätyskello kahdeksalta. Tuntui tuskaselta herätä niin aikaisin ja pitää kiirettä lauantaiaamuna. Hitaasti nousin sängystä ylös ja zombina valmistauduin lähtöön. 8.50 olin jo kävelemässä kohti roslagsbanaa. Suuntasin taas tcentraaliin, josta vaihoin toiseen metroon, jossa sain istua peräti 30 minuuttia. 10.20 olin perillä ja mun ystävä oli mua vastassa. Käytiin ostamassa halpiskaupasta kissoille ruokaa ja tarjous toffifeeta meille.
Me tehtiin ruokaa, syötiin suklaata ja katottiin leffaa. Selasin samalla pöydällä ollutta bilteman kuvastoa ja bongasin sieltä kuntopyörän/treenauspyörän mikälie onkaan suomeksi. Päätettii, että sunnuntaina ennen kuin meen kotiin, käydään biltemassa. Me katottiin vielä illemmalla toinen leffa nimeltään pitch perfekt (jonka loppua en muista, koska juutuin kännykkäään hups). Mutta oli mukavaa saada olla tutun ja turvallisen ihmisen seurassa ja vaan olla. Illalla tuli vielä simpsonit ja family guy, jotka halusin katsoa, mutta viimeset puolituntia alko kyllästyttää odottaminen, joten sainkin hieronnan ystävältäni. Olin ottanut mukaani hierontapalloni, joka pääsi nyt ekaa kertaa käyttöön. Mun koko selkä ja niskat oli niin jumissa, että oli hyvä että sain paikat auki!

Tänään heräsin joskus puoli kymmenen aikaa, vaikka sängystä pääsin ylös ehkä puoli kahdentoista maissa. Lagattiin sohvalla ennen kuin kahdelta päätettiin lähteä mäkkärin kautta biltemaan. Oli muuten mun eka kerta kai koskaan biltemassa, mutta sehän on ehkä vähän semmonen "miestenkauppa". :D Biltemasta ostin sitten sen rullan/pyörän mikälie kahdeksalla eurolla. Myöhemmin selvii sitten kuinka tehokas se on. Biltemasta suunnattiin yhteen isoimmista Ikeoista. Oli muuten ihan erilainen, mihin oli tottunut Suomessa. Siellä tais olla kolme tai neljä eri kerrosta ja kerrokset meni kirjaimellisesti ympyrää, ja ympyröiden/kerrosten keskellä oli aina niitä (pienenpiä) huonekaluja, mitä näkyi niissä huoneissa. Mitään ei tarttunut mukaa, mutta kaikkea kivaa hiplailtiin. Ikeassa käyni saa aina haikailemaa omaa kotia ja nyt mun päähän iski se, että mun kodista tulee vaalenpunavalkonen! Vihreä saa nyt siirtyä alta pois. Ikealta mun ystävä heitti mut metroon, jotta pääsin kotiin. Selvisin aika hyvin yli tunnin kotimatkasta, vaikka olinki ihan koomassa!

Hostpappahan asuu Pariisissa, hänestä en ole kuullut, koska olen ollut koko viikonlopun poissa, mutta on vissiin kuitenkin kunnossa. Tämmöset tapaukset on tosi kurjia ja koskettaa syvästi monia. Mun mielestä on vaan tosi tekopyhää muistaa pelkkää Ranskaa ja rukoilla niitten puolesta, kun tällästä tapahtuu lähes päivittäin muualla maailmassa myös isommassa mittakaavassa. Toivon, että saatais kaikkialle rauha ja että tämmöset iskut vähentyis merkittävästi ja ettei uskontoa sekotettais kaikkeen.